Paikallisagendaryhmä 2004

Toukokuussa (8.5.) jälleen puhdistimme Länsi-Käpylän hiidenkirnun!

HIIDENKIRNU SIIVOTTIIN TALKOOVOIMIN

Joukko kumpulalaisia ja toukolalaisia vapaaehtoisia siivosi jälleen 8.5. Länsi-Käpylän Louhenkallion hiidenkirnun. Kirnu sijaitsee Länsi-Käpylän Louhenpuistossa Käpylän yhtenäiskoulun pohjoispuoleisella kalliolla vanhan hyppyrimäen vierellä, ja viimeksi kirnu tyhjennettiin toukokuussa 1999.

- Suomessa ei usein ymmärretä kuinka paljon jääkauden merkkejä maamme luonto tarjoaa, kertoo talkoolaisena toiminut Olli Aalto.
- Keskieurooppalaiset ovat usein innoissaan jopa avoimena näkyvästä hioutuneesta peruskalliosta. Hiidenkirnut ovat tietty vaikuttavia suomalaisillekin, erityisesti sijaitessaan näin lähellä asutusta!

Ensimmäisen kerran Louhenkallion hiidenkirnu tyhjennettiin 1999, jolloin asialla oli Kumpulasta ja Käpylästä tullut Paikallisagenda21 -porukka, josta osa oli nytkin paikalla. Kirnuun ja sen vierelle ei loputtoman paljoa työskentelijöitä mahtunutkaan. Eksoottisen, rauhoitetun hiidenkirnun puhdistamiseen tarvittiin silloin, kuten nytkin kirjallinen lupa Helsingin kaupungin ympäristökeskukselta.

- Ensimmäisellä kerralla 1999 kirnun pohjalta nostettiin mopon moottori, koiran kaulapanta, kaksi herätyskelloa, taskulaskin, linkkuveitsi, pari kampaa, ehjä lautanen, veitsi ja lusikka, tikkataulun tikka ja yllättäen myös 1980-luvun kolikoita yhteensä 15 markan ja 50 pennin edestä, muistelee tuolloin mukana ollut kumpulalainen kirnun silloista alennustilaa.

Erityiseksi ongelmaksi koituivat kirnun pohjalla olleet tuhannet olutpullon sirpaleet, jotka varovaisuudesta huolimatta vahingoittivat monen talkoolaisen käsiä. Olutpullojen sirpaleita lukuun ottamatta esineet kielivät viereisen Käpylän Yhtenäiskoulun läheisyydestä. Ympäristökeskus onkin esittänyt toiveenaan, että lapsia tulisi motivoida pitämään huolta hiidenkirnusta. Tällä kertaa homma oli helpompi: kirnusta nousi lähinnä kiviä, syvyyden mittaamiseen käytettyjä oksia ja keppejä sekä toista kuutiota likaista vettä. Kirnua myös äyskäröitiin tyhjäksi pienin ämpärein, kunnes ensimmäiset kivet saatiin esiin. Sottaantumista sietävä vaatetus oli työssä paikallaan. Kirnuun paiskotut painavat kivet olivat ilmeisesti peräisin läheisen vanhan hyppyrimäen rakenteista. Lasinsirpaleet olivat taaskin tyhjentäjien riesana.

Viimeisen mutavesisangon mukana nousi kirnusta myös jotain yllättävää - elävä vesilisko (Triturus vulgaris)! Uuden kodin tämä itse asiassa pyrstösammakoihin kuuluva ja rauhoitettu koiraspuoliseksi osoittautunut otus sai rinteen alapuolisesta kosteikosta. Vesiliskot kutevat keväällä lammikoissa ja nousevat sitten kuivalle maalle. Korkealla mäellä sijaitsevaan kirnuun tämä lienee eksynyt kosteampaan aikaan. Varovaisesta jatkotyöskentelystä huolimatta kaveria liskolle ei kirnusta löytynyt. Toivottavasti alalaakson kosteikossa tärppäsi paremmin. Naaraspuoliset vesiliskot munivat yleensä vesikasvien lehdille, joita kirnussa ei ollut. Kirnu siis ilmeisimmin onneksi ei ollut vesiliskon kutupaikka, jotka nekin ovat rauhoitettuja.

Kirnun epäsymmetrinen, kauniin sulavamuotoinen pohja paljastui kolmen tunnin uurastuksen jälkeen, ja ensimmäinen vapaaehtoinen saattoi hypätä tyhjentyneen kirnun hieman kaltevalle pohjalle valokuvaa varten. Ryhmä lupasi käydä vielä tarkastuskäynnillä paikalla, kunhan seuraava kunnon sade olisi huuhtonut kirnun seinät mutavedestä puhtaiksi.

Seuraavana aamuna ruotsinkielinen Radio Vega haastatteli Kumpula-seuran Ari Kalllista aamulähetyksessään kirnun äärellä. Louhenkallion 170 senttimetriä syvä ja 140 senttimetriä leveä hiidenkirnu on lääninhallituksen rauhoittama jo 1958, ja se oli Helsingin suurin tunnettu kirnu, kunnes Pihlajamäen Rapakiventieltä löytyi 1990-luvun lopulla vielä suurempi. Rakennusvirasto inventoi Louhenkallionkin kirnun 1995 ja totesi raportissaan sen silloin olleen roskainen, likaista vettä täynnä ja suojakaiteenkin olleen töhritty. Resursseja kirnun tyhjentämiseksi ei silti koskaan varattu, joten puhdistamisen ovat aina tehneet vapaaehtoiset asukasyhdistykset.

HISTORIAA KIRNUN HOITAMISESTA:

Ensimmäisen kerran kirnu puhdistettiin ympäristökeskuksen luvalla ja paikallisagendaryhmän toimesta keväällä 1999, ja silloin Pohjois-Helsingin Lähilehti kirjoitti tapahtumasta seuraavasti: Keräyssaldona mopon moottori, lasinsiruja, koiran panta, taskulaskin ja pari herätyskelloa…

LÄNSI-KÄPYLÄN HIIDENKIRNU TYHJENNETTIIN TALKOOVOIMIN

Helin puhelin soi työn aikana viidesti hänen sitä kuulematta.

- Hyvä niin. Eivät kaverit kuitenkaan olisi uskoneet, jos olisin kertonut, että olen juuri hiidenkirnussa. Heli oli juuri aamulla antanut naapurinsa Sari Nymanin, Käpylän Klubin puuhanaisen houkutella itsensä Länsi-Käpylän Louhenkallion hiidenkirnun puhdistustalkoisiin. Väkeä kuulemma tulisi myös Kumpulasta. Osanotto jäi ehkä odotettua vaisummaksi; kumpulalaisistakin oli vain pari vapaaehtoista paikalla, mutta joukko ilmeni aivan riittäväksi tarkoitettuun tehtävään. Jos yksi mies kaivaa metrin kuopan tunnissa, kaivaako kuusikymmentä miestä sen minuutissa?

Oli hyvä, ettei kapean kirnun ympärillä häärinyt tämän enempää touhottajia. Käpylän hiidenkirnu on lääninhallituksen rauhoittama jo 1958, ja se oli Helsingin suurin tunnettu kirnu, kunnes Pihlajamäen Rapakiventieltä löytyi pari vuotta sitten vielä suurempi. Rakennusvirasto on inventoinut kohteen 1995 ja todennut raportissaan sen silloin olleen roskainen, likaista vettä täynnä ja suojakaiteenkin olleen töhritty. Resursseja 170 senttimetriä syvän ja ja 140 senttimetriä leveän kirnun tyhjentämiseksi ei silti vielä oltu varattu.

Joukko Paikallisagenda 21 -aktiiveja Käpylän Klubilta, Elävä kaupunki -foorumista ja Kumpula-seurasta ehdotti ympäristökeskukselle kirnun siivoamista talkoovoimin. Ympäristökeskus suhtautui ehdotukseen erittäin positiivisesti ja tarjoutui antamaan rakennusviraston apua mahdollisten suurten roskamäärien poisviemiseksi. Kirnusta nostetut kivet saisivat jäädä rinteen lähimaastoon. Työ alkoi veden tyhjentämisellä luppotekniikalla eli imaistavaa muoviletkua käyttäen. Samalla kirnua myös äyskäröitiin tyhjäksi pienin ämpärein, kunnes ensimmäiset kivet saatiin esiin. Kivien lisäksi kirnusta löytyi keppejä, mopon moottori, lasinsiruja, pullonkorkkeja, koiran panta, linkkuveitsi, ehjä lautanen, veitsi ja lusikka, polkupyörän lenkkilukko ja avain, tikkataulun tikka, pari kampaa, leikkiautoja, taskulaskin ja kaksi digitaalista herätyskelloa. Olutpullojen sirpaleita lukuun ottamatta esineet kielivät viereisen Käpylän Yhtenäiskoulun läheisyydestä.

Ympäristökeskus onkin esittänyt toiveenaan, että lapsia tulisi motivoida pitämään huolta hiidenkirnusta. Pikkurahojen runsas määrä viittasi hiidenkirnun käyttöön uhripaikkana tai toivomuslähteenä. Milloin ihmiset ovat olleet niin taikauskoisia, että ovat heitelleet kolikoita kirnuun? Uusin markan raha oli vuodelta 1997, ja muut lähinnä 1980-luvun jo käytöstä poistettuja pennosia. Yhteensä valuuttaa kertyi 15 markkaa 50 penniä ja kymmenen Ruotsin äyriä. Yhteisellä päätöksellä puhdistusryhmä päätti lahjoittaa kyseisen summan Kosovon pakolaisten avustamiseen.

- Ele on symbolinen, sillä kyse on välittämisestä. Jos ihmiset välittäisivät ympäristöstään ja toisistaan ei tätäkään kirnua sotkettaisi. Käyttämällä edes sinne viskotut rahat hyvään tarkoitukseen haluamme antaa esimerkin jokaisen ihmisen oman toiminnan merkityksellisyydestä. Kirnun epäsymmetrinen, kauniin sulavamuotoinen pohja paljastui kolmen tunnin uurastuksen jälkeen. Ryhmä lupasi käydä vielä tarkastuskäynnillä paikalla, kunhan seuraava kunnon sade olisi huuhtonut kirnun seinät mudasta puhtaiksi.

- Kirnun pohjalta löytyneestä rojusta taidamme koota pienen taidenäyttelyn, velmuilivat hieman ryvettyneet talkoolaiset pilke silmäkulmassa. (Pohjois-Helsingin Lähilehti 12.5. 1999) Paikallisagenda 2003 Helsingin Yleiskaava 2002 -ehdotus nähtävillä Oikeusvaikutteisena yleiskaavana valmisteltu Yleiskaava 2002 -ehdotelma on nähtävänä 4.3. - 30.4. 2003 kaupunkisuunnitteluvirastossa, Kansakoulukatu 3, arkisin klo 8.15 - 16.00, sekä Kanneltalossa, Malmitalossa ja Stoassa. Mahdolliset muistutukset kirjallisina kaupunginhallitukselle kirjaamoon (PL 1, 00099 Helsingin kaupunki) viimeistään 30.4. 2003.

Paikallisagendaryhmä vuonna 2002

Paikallisagendatoiminta oli vuonna 2001 alueellamme aika hiljaista, mutta toiminta kävi vuonna 2002 jälleen ajankohtaiseksi kaupungin Agenda 21 -toiminnan neljännen, viimeisen virallisen kokouksen innoittamana Finlandia-talolla 27.3. 1. Yleiskaava 2002:n valmistelut Paikallisagendaryhmän edustajia on ottanut osaa yleiskaavan kommentointiin tilaisuuksissa, joita ovat olleet

Paikallispajatilaisuus Kanneltalolla (5.3.)

Finlandia-talon tapaaminen (27.3.)

Agendaryhmien yhteistapaaminen Malmilla (4.4.)

Keskustelutaidot kaupunkisuunnitteluviraston ja paikallistoimijoiden välillä ovat 2002 pajoissa parantuneet verrattuna vuoden 1999 pajakierrosten myrskyisyyteen, mihin lienee vaikuttanut KSV:n osittainen vetäytyminen kiistanalaisimmista suunnitelmistaan ja toisaalta asukkaiden kypsyminen tiettyjen muutospaineiden hyväksymiseen. Tapaamisissa on selkiytynyt, ettei Kumpulan-Toukolan-Vallilan-Hermannin-Vanhankaupungin alueelle ole tulossa kovin merkittäviä kaavallisia muutoksia.

Arabianranta rakentuu vauhdilla, Arabian kauppakeskus on (14.3.) avattu, ja Sörnäisten Kalasatamaan rakentuu lähivuosina metroasema, joka muuttanee liikennejärjestelyjä.

Yleiskaava 2002 -suunnitelma kaavaili yhdessä vaihtoehdossaan yhä tunnelia Kumpulan alitse Hermannin rantatieltä Käpylän urheilupuistoon. Suurimmista rantojen täyttämishankkeista on kaupunki luopunut, ja kansallisen kaupunkipuiston sijaan se on lanseerannut Helsinki-puiston, jossa Vantaanjoen laakso on keskeisellä sijalla. Keskustatunnelin mielekkyys on monissa ryhmissä asetettu kyseenalaiseksi liikennettä lisäävän luonteensa ja kalleutensa takia.

Malmin yhteistapaamisessa löytyi yllättävää suosiota tuulivoimapuistolle, kun taas Kanneltalolla ei kiinnostuksen vähyyden vuoksi edes perustettu tuulivoimaa käsittelevää keskusteluryhmää. Yksittäisiä kirjallisia lausuntoja tuulivoiman puolesta toki Kanneltalon paikallispajassakin jätettiin.

Muuten keskeisiä aiheita olivat liikennejärjestelyt, joissa korostuivat rakentaminen raideliikenteen varteen sekä lupaava liikennesuunnittelijain tieto, että tulevaisuudessa Kehä I:n eteläpuoleisia väyliä kehitetään katumaisemmiksi. Tätä periaatetta tukisi se, ettei Kustaa Vaasan tien ja Mäkelänkadun nopeuksia nykyisestään nosteta eikä teitä levennetä moottoritiemäisiksi. Käpylän puolelta on tullut ehdotus Mäkelänkadun liikenteen siirtämiseksi Pasilan ratapihalle, mikä keventäisi liikennepaineita Mäkelänkadulla. Malmilla löytyi myös yhteinen tuki "sosiaalisesti kestävän kehityksen" korostamiselle sekä Vantaanjoen laakson suojelulle. Alueellamme kerättyjä yleiskaavaa koskevia mielipiteitä on koottu ja toimitettu Kumpula-seuran kautta Helsingin kaupunginosayhdistysten liitolle (HELKA), joka laatii niistä koko kaupunkia koskevan suurten linjojen yhteenvedon toimitettavaksi KSV:lle.

2. Viheralueiden hoitosuunnitelma Kumpulassa (ja Oulunkylässä) Kumpulan alueen viheraluesuunnitelma valmistui 2001 aikana, ja asukkaiden siihen toivomia lisäyksiä oli saatu siihen hyvin mukaan. Alueelta osallistuttiin myös 2001-2002 käynnissä olevan Oulunkylän alueen vihersuunnitelman laatimiseen.

3. Rakennustapaohjeiston valmistuminen Rakennustapaohjeisto on edistynyt ja sen julkaisemisesta ilmoitetaan myöhemmin.

4. Hiidenkirnutalkoot jälleen Länsi-Käpylässä Alueemme agendatyön ensimmäisiä projekteja oli Länsi-Käpylän hiidenkirnun puhdistaminen talkoilla 12.5. 1999. Tuolloin luotiin paikallistason kontakteja yli kaupunginosarajojen, ja kohtalona lienee, että sinne mistä työ alkoi se myös päättyy kaupungin paikallisagendatyön nyt lähestyessä loppuaan. Hiidenkirnumme "jälkitarkastettiin" tyhjentämällä se vedestä yhteistalkoilla 14.4. 2002, ja sen ympäristön todettiin säilyneen siistinä.

5. Agendaryhmän sulauttaminen Kumpula-seuraan Vuonna 2002 paikallisagendatyö on kaupungin puolesta lähestymässä loppuaan Finlandia-talon kokouksen oltua projektin viimeinen näytös. Alueelliset väljät agendaorganisaatiot ovat panoksensa annettuaan hajoamassa. Kumpulan-Toukolan-Vallilan-Hermannin-Vanhankaupungin paikallisagendaryhmälle on tullut aika antaa kiitokset kaikille ryhmän ja yhteisen Helsinkimme hyväksi aikaansa ja työpanostaan antaneille toimijoille. Vastaisuudessa ryhmä tullee sulautumaan osaksi Kumpula-seuraa ja alueen muita paikallisjärjestöjä, joiden piireistä agendan toimijat muutenkin ovat suurelta osaltaan olleet kotoisin.