Tähän siirto

leikkipuisto_intia.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leikkipuisto Intian alue oli vielä 1940-luvulla kostea suoalue Intiankadun ja Kumpulan siirtolapuutarhan välillä, kahden kalliomäen rajaamassa metsäisessä laaksossa. Tienoo oli nykyistäkin synkempää metsää. Sota-ajan pimennettyjen katulyhtyjen aikana Käpylän kouluun kulkeneet koululaiset kammoksuivat tätä koulumatkansa pimeää osuutta. Koskelantien puolelle avautuu kallion sisään rakennetut väestösuoja ja pelastuslaitoksen tilat. Helsingin pommituksia 1944 paettiin Kumpulasta tänne. Helsingin vanhimpiin kuuluva leikkipuisto perustettiin vuonna 1954, ja se kulki aluksi Intian leikkikentän nimellä. 

Intian leikkipuisto tavallaan aloitti Kumpulan kyläjuhlaperinteen, sillä jo Helsinki-päivinä vuonna 1986 ja 1987 puistossa vietettiin pohjoisen kantakaupungin yhteistä "rauhanjuhlaa". Talkoilla pystytettiin esiintyjille katettu lavakin.

Puistomainen ympäristö sisätiloineen on käytössä jokaisena arkipäivänä. Käytössä on puiston leikki- ja pelivälineet sekä wc-tilat. Sisällä on Cafe Kalkutta ja leikkitila. Leikkitilassa voivat pienet lapset leikkiä vanhempineen aamupäivän ryhmien ja koululaisten ollessa salissa. 1.-4. luokkalaisilla koululaisilla on mahdollisuus maksulliseen välipalaan ja he voivat tehdä läksyt sisätiloissa koulun jälkeen. Puiston toimintaa ohjaa kolmen hengen henkilökunta.
Perinteinen leikkipuiston kesäruokailu järjestetään arkipäivisin kesäkuun alusta heinäkuun lopulle.

 

 

Kumpulan nk. parakkitalot saatiin sotien jälkeen lahjoituksina Ruotsista. Yksikerroksiset parakit omakotialueen jatkeena oli tarkoitettu vain väliaikaiseen asumiseen asuntopulan pahimpana aikana, mutta osaa taloista käytettiin vielä vuoteen 1978 asti. Näitä taloja oli eniten nykyisin Kumpulanmäkenä tunnetulla alueella, 57 kappaletta, mutta myös Kymintien koillisessa mutkassa niitä oli noin 20. Talot olivat tilavuudeltaan 28-40 m² ja niissä oli ulkokäymälät. Vesi haettiin ämpäreillä vesipostista. Taloissa asui parhaimmillaan noin 900 kumpulalaista. Väliaikaisiksi ajateltuja taloja ei juuri kunnostettu, vaikka käyttö venyi pitkäksi. Viimeisinä vuosina talot olivat todella huonokuntoisia, silloin asukkaat olivat köyhiä ja syrjäytyneitä, monet lastensuojelun ja poliisin tuttuja.
Talojen katuosoitteina oli sittemmin kadonneita nimiä, kuten Kirsikkatie, Mustikkatie ja Vadelmatie. Mäki tunnettiin asukkaiden kesken pikemmin nimellä Toukolanmäki. Kumpulassa ”skutsilaisiksi” nimitellyt asukkaat tunsivat usein kuuluvansa enemmän Toukolaan kuin Kumpulaan. Toukolan puolella oli lähin yleinen sauna, ja loiva, kaupungin suuntaan johtava rinne vietti luontevasti Toukolan eikä Kumpulan suuntaan. Toukolan kansakoulu oli ollut samaisen mäen rinteessä ennen Kustaa Vaasan tien sillan rakentamista. Maastoon ei ole taloista jäänyt juuri edes kivijalkoja jäljelle, sillä kaikissa kevytrakenteisissa parakeissa ei sellaisia ollut. Pihapiiriin istutetuista kukista ja pensaista jotkut kukoistavat yhä Kymintien polun varressa villiintyneinä. Osan parhaista lajeista kumpulalaiset pelastivat omiin pihoihinsa talojen tyhjennyttyä. Kumpulanmäen kampuksella ei enää näy jälkiä menneestä. Eri kuvaajien  kuvia parakkitaloista on haettavissa Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmissa verkossa https://www.helsinkikuvia.fi/.

kumpulan_puistotalot_limingantie_pieni.jpgVuonna 1951 rakennettuja kaksikerroksisia puistotaloja Limingantiellä ja Kymintiellä uhkasi myös purkaminen. Asukkaiden kannanottojen perusteella Helsingin asuntotuotantotoimisto selvitti talojen rakenteen ja kunnon. Puistotalot päätettiin säilyttää ja saneerata. Kunnostus valmistui vuonna 1980, seuraava korjauskierros oli vuonna 1998. Talot ovat osa kaupungin omistamaa Kumpulan kiinteistöt Oy:tä. Näissä suosituissa vuokrataloissa on pieniä, 2 h + keittiö asuntoja.

 

annalan_kentt_ja_varikko_pieni_2.jpgNimestään huolimatta Koskelan varikon alue kuuluu maantieteelliseen Kumpulaan. Tämä alava tienoo, jota Kustaa Vaasan tie nyt halkoo, on alkuaan ollut vetistä niittyä, jonka pohjalla Kaupunginpuro virtasi Helsingin Vanhankaupungin halki. Kuivemmalla ylärinteellä länteen johtavan maantien varrella sijaitsi vuosina 1643 - 1765 myös Vanhankaupungin hospitaali.

Vanhankaupungin länsipuolinen laakso oli pitkään Koskelan tilan vuokramaina, ja siinä viljeltiin mm. perunaa. Toukolantie (muutettiin Kustaa Vaasan tieksi 1950) halkaisi laakson jo vuonna 1927. Samoihin aikoihin eli vuonna 1930 vedettiin myös Koskelantien nykyinen linjaus Vanhastakaupungista Käpylään. Valtimontien linjaus on ollut asemakaavassa vuodelta 1938. Koskelan raitiovaunu- ja bussivarikot rakennettiin Koskelantien varteen vuonna 1953.

annalan_kentt_toten_pieni.jpgAnnalan urheilukenttä oli suosittu nuorison kokoontumispaikka. Siellä pidettiin vuonna 1932 urheiluseura Toukolan Teräksen perustava kokous, tästä on puistossa muistokivi (kuvassa). Talvella siellä luisteltiin, kesällä harrastettiin yleisurheilua ja palloilulajeja. Toukolan Teräs on käyttänyt kenttää vuosikymmenet lasten ja nuorten urheiluharjoituksissa. 1930-luvulla ja sodan jälkeen siellä toimi myös seuran varainkeruun kannalta tärkeä Annalan tanssilava. Lavasta jouduttiin luopumaan kaupungin liikennelaitoksen rakentaessa alueelle hallejaan.

Koskelan varikko on Helsingin seudun liikenteen raitiovaunuvarikoista suurin. Siellä huolletaan ja säilytetään kaksi kolmannesta raitiovaunuista, ja Koskelasta käsin liikennöidäänkin suurinta osaa ratiolinjoista: 1, 1A, 3B, 3T, 6, 7A, 7B ja 8. Varikolle ovat sijoittuneet myös koulutustoiminta, ratasähkö ja ratakorjaamo. Koskelantien varressa olevat bussihallit eivät sensijaan enää juurikaan ole alkuperäisessä käytössään.