novilla_2.jpg

Vallilan laakson länsipuolen maat kuuluivat 1880-luvulla Helsingin kaupungin omistamaan vuokratilaan nimeltä Gumtäckt 11.

Teurastamoyrittäjä Gustav Adolf Wickström päätti hankkia perheelleen kesähuvilan maaseudulta Helsingin ulkopuolelta. Perheen varsinainen koti oli Kalevankadulla. Huvilan suunnitteli rakennusmestari Carl Johan Grönstrand, joka oli ollut rakennusmestarina mm. rautateillä ja suunnitellut useita taloja Helsinkiin. Hirsitalon piirustukset hyväksyttiin Helsingin rahatoimikamarissa samana vuonna.
Huvila nousi vuonna 1888 tälle Wickströmin vuokraaman Villaområdet Gumtäckt 11:n maalle, Kumpulanpuron varteen. Perimätiedon mukaan huvilan hirret olisi tuotu Kumpulaan Terijoelta. Asiakirjat viittaavat kuitenkin siihen, että talo on rakennettu paikan päällä. Huvilan nimi oli alussa omistajan ammatin mukaisesti Villa Slakt, myöhemmin Villa Gumtäckt. Jossain vaiheessa Kumpulanpuron rannassa on ollut huvilan sauna. Wickströmit viettivät huvilaelämää Kumpulassa vuokratontillaan ilmeisesti ensimmäiseen maailmansotaan asti. Sota-aikana huvila oli vuokrattuna sotilaskäytössä. Sen jälkeen taloa omisti Wickströmin perikunta 1930-luvulle. Talossa toimi ainakin jonkin aikaa kahvila Novilla, jossa Helsingin herrasväki kävi kesäretkillään.
Kumpulanpuron yli oli tehty useita pieniä siltoja, ja kahvilan nurkalta meni nuorten suosima oikotie Sturenkadun Louhi-elokuvateatteriin (1927-1969). Lähellä oli myös palstaviljelmiä.
Vuosikymmenten kuluessa Villa Novilla vaihtoi omistajaa ja muuttui kesähuvilasta kurjaksi vuokrakasarmiksi. Lopulta se oli jaettu pieniin huoneisiin, joissa kaikissa ei ollut edes hellaa. Talo meni huonoon kuntoon ja päätyi kaupungin omistukseen. Helsingin sosiaalivirasto antoi 1980-luvulla rakennuksen Veikko Hurstin yhdistyksen käyttöön, ja hänen järjestönsä Laupeudentyö Ry sai majoittaa sinne autettaviaan. "Se oli alamaailman leirintäalue, jonne kenelläkään ulkopuolisella ei ollut asiaa", Hursti on kirjassaan kuvannut paikan kuntoa siinä vaiheessa kun hänen järjestönsä sai sen haltuunsa.
Kaupungin viranomaiset patistelivat Hurstia tuon tuostakin, kun tämä heidän mielestään laiminlöi sopimusta eikä pannut taloa kuntoon. Peltikaton teetti lopulta sosiaalivirasto pari vuotta ennen viimeisintä remonttia. Vuoden 2002 kesäkuussa Hursti sitten yllätti virkamiehet. Taloon ilmestyi muutaman viikonlopun aikana uudet ikkunat, ja siitä remontti jatkui.
Aivan hilkulla oli tuolloin talon siirtäminen toisen yhdistyksen hallintaan. Uudella yhdistyksellä oli jo valmiit suunnitelmat, joiden mukaan talon yläkertaan olisi tullut kaksi asuntoa ja alakertaan tilat lasten iltapäivätoiminnalle. Korjaustöiden käynnistyminen hautasi kuitenkin tämän suunnitelman.

Novillan talon lähistöllä sijaitsi sittemmin purettu Kumpula 9, jossa 1930-luvulla asuivat Elias (k.1938) ja Hilda (k.1956) Ansinen. Monelle kumpulalaisellekin tutuksi tullut, vuosia Paavalin seurakunnassa pappina toiminut Heikki Laukkanen on Ansisten tyttären poika.  Talon vierellä oli aina 1980-luvulle asti hevosaitaus, jonka mukaan taloa joskus sanottiin "hevosfarmiksi". Farmin hevoset omisti Pakilassa asuva Kyösti Blomerus, jonka hevosten laitumeksi aluetta vuokrattiin lyhyin sopimuksin. Vielä Isonniityn talojen valmistuttua vuonna 1988 oli laitumella seitsemän hevosta. Asukkaat keräsivät jopa adressin, jotta kaupunki sallisi hevosten laiduntamisen Isonniityn rinteessä