sederholm.gif

Helsingin rikkaimmaksi kauppiaaksi kohosi 1700-luvun lopulla Johan Sederholm. Puotipuksuna kauppias Bockin palveluksessa aloittanut pystyvä nuorimies omisti lopulta laivoja, tiilitehtaita, sahoja, purjekangastehtaan, posliinitehtaan ja kolme kartanoa. Gumtäktissa hänellä oli myös keskisuuri viinanpolttimo.

Aatelittomana Sederholm ei olisi voinut kartanoa omistaa, mutta koska Ruotsin valtio ja aateli olivat Sederholmille velkaantuneita, oli Kustaa III:n itsensä myönnettävä hänelle tämä etuoikeus. Sederholm kunnosti muitakin tiluksiaan myyden ne myöhemmin voitolla eteenpäin. Gumtäcktin hän säilytti perintönä pojilleen Alexanderille, Larsille ja Carl Albrechtille sekä tyttärelleen Hedvigille. Nämä pitivät kartanon suvun omistuksessa vuoteen 1839 asti.

Tavallisesti Johan Sederholm asui kaupunkitalossaan Suurtorin kulmassa (nykyisin kaupunginmuseon omistuksessa). Sederholm harrasti Gumtäcktin kartanossa myös kauppaa. Hän antoi palkollistensa pysäytellä talonpoikien kaupunkiin matkalla olevia myyntikuormia Itäisellä viertotiellä, tilustensa vierellä. Kauppaa hierottiin sitten kestityksen, ja myös neuvoa-antavien tarjoilujen voimin. Monesti kuorma oli näin myyty hyvissä ajoin ennen päätymistä kaupunkiin. Sederholmin miehet kuljettivat ostamansa tuotteet Suurtorille, matkalla hinnat olivat tietenkin nousseet. "Tukkuportaaseen" suuttuneet kaupunkilaiset  valittivat maistraatille Sederholmin epärehellisestä kaupankäyntitavasta, ja maistraatti kielsi lopulta häneltä kokonaan elintarvikekaupan.

Sederholmin testamentissa mainittiin monia velallisia, joiden velka oli edelleen maksamatta. Mm. Ranskan nuori tasavalta oli ottanut vallankumouksen jälkeen kauppiaalta huomattavan lainan. Tämä velka lienee vielä maksamatta, korkojakin on kertynyt yli 200 vuotta.