Kumtähden kenttä eli Toukoniitty on nyt Toukolan puolella oleva puisto, johon 1948 pystytettiin hieno muistokivi sata vuotta aiemmin paikalla pidetyn Maamme-laulun kantaesityksen kunniaksi. Rantaniitty kuului tuolloin Gumtäktin kartanon maihin, mutta vietettiinkö 13.5.1848 Floran päivän juhla juuri tässä, on epäselvää - ehkä muistomerkin paikaksi vain valittiin tämä sillä hetkellä rakentamaton puisto Kustaa Vaasan tien ja Hämeentien haaraumassa. Vuoden 1848 juhla ei ollut paikalla ensimmäinen, sillä ylioppilaat olivat kokoontuneet tänne myös 1832, 1833 ja 1834.

Maamme-laulun muistomerkin suunnitteli Erik Bryggman. Kuvanveistäjä Viktor Jansson on muovaillut runoilija J.L.Runebergia, säveltäjä Fredrik Paciusta, juhlapuhuja Fredrik Cygnaeusta ja Zacharias Topeliusta esittävät pronssiset medaljongit muistomerkkiin. Siihen on ikuistettu myös Topeliuksen tapahtumaan valmistama juhlaruno "Suomen nimi".

Aiemmin vielä 1920-luvulla puiston kohdalla on ollut puutaloja. Nimi "Kumtähti" otettiin käyttöön "Gumtäkt"-sanan ensimmäisenä suomennoksena 1909, kunnes nimi Kumpula korvasi sen 1928. Kumtähti kummittelee enää vain Kumtähden kentän nimessä, joka yliopiston ehdotuksesta virallisesti syrjäytti Toukoniityn nimen 1990. Maamme-laulun 150-vuotisjuhlat vietettiin paikalla 1998.

floranpiv_1848_1.jpg

Z. Topelius on kuvannut juhlapaikkaa Helsingfors Tidningarissa julkaistussa artikkelissa näin: ”Juhlia vietettiin vuodesta 1831 lähtien Kumpulan niityillä maantien vieressä, noin 4 virstaa Helsingistä koilliseen. Paikka oli kaunis ja suotuisa, loivasti tietä kohden viettävä kenttä, jota maan puolelta rajoitti sekametsä ja idässä Vanhankaupungin lahti, joka ilta-auringon loisteessa levitteli matalien vesiensä kimaltelevia kalvoja, missä siellä täällä oli ruokoryhmiä.

Neljännessä kevätjuhlassa vuonna 1848 lahjoitti Kumpulan omistaja, silloinen kamarineuvos, sittemmin valtioneuvos, vapaaherra J.G. von Bonsdorff omassa ja perillistensä nimissä nämä niityt ikuiseksi kevätjuhlakentäksi Suomen ylioppilaille, joka suullisesti annettiin tiedoksi kentällä ja otettiin vastaan kohottamalla kaikuvia eläköön-huutoja tälle nuorison hilpeämieliselle ystävälle.
Mutta sitten kun minkään kevätjuhlan ei kovan kohtalon sallimuksesta enää onnistunut vuoden 1848 jälkeen koota yksimielisinä kaikkia ylioppilaita, on von Bonsdorffin lämminsydäminen lahjoitus joutunut unhoon ja hajaannuksen aikana vietetyt kevätjuhlat ovat tästä syystä sijoittuneet myöhemmin perustettuun, lähempänä sijaitsevaan Töölön puistoon”.

Euroopan hulluna vuonna 1848 vietetty Kukanpäivän juhla Kumpulan kartanon mailla oli kostea tilaisuus. Juhlijoille oli varattu 304 litraa punssia, 255 litraa valkoviini- ja 131 litraa punaviiniboolia sekä lisäksi naisia varten huomattava määrä madeiraa ja sherryä. Kaikissa ylioppilaiden kevätjuhlissa oli aina Mon repos (ransk. repos = lepotauko) heinälato, joka oli tarkoitettu majapaikaksi lyödyille uroille, kuten Topelius paikkaa kuvaa.
”Mutta viileä iltailma tuotti vaaraa kohtuullisemmillekin. He luulivat noudattaneensa kaikkea varovaisuutta ja tunsivat olevansa ainoastaan hyvällä tuulella, kun kavala tavara äkkiä nousikin päähän ja raja oli ylitetty. Vanhemmat toverit kehottivat taas lähtemään kotiin, mutta taaskaan ei kehotusta kuunneltu”, jatkaa Topelius.
”Pitkät pöydät lasiriveineen seisoivat ylen houkuttelevina eikä maljojen pohja vielä paistanut. Silloin Johan Wilhelm Snellman ojensi keppinsä yli viimeisen pöydän ja eteni rohkeasti pitkin koko pöytäriviä lakaisten, niin kuin hävittävä Attila, maahan kaikki lasit, joita oli sadoittain. Yllättyneinä, hämmästyneinä katselivat pöytien ympärillä seisovat tiheät rivit tätä rohkeata razziaa, syntyi napinaa, mutta eläköön-huudot vaiensivat sen pian.”
Pariisissa helmikuussa 1848 puhjennut vallankumous oli tartuttanut levottomuuksia puoleen Eurooppaan ja Suomessakin oli jo ehditty juoda shampanjamaljoja vallankumouksen kunniaksi. Aika oli kypsynyt ja kansallistietoisuus etsi ilmenemismuotojaan. Viranomaiset olivat tutkineet kevätjuhlan ohjelman tarkasti etukäteen. Suomen uutta lippua ei saatu kantaa ylioppilaiden kulkueen etunenässä, mutta se sai liehua juhlakentän keskustassa.
Humalatilan odotettiin hillitsevän Keski-Eurooppaa jo ravistelleiden vallankumousaatteiden leimahtamista esille myös tässä täkäläisten ylioppilaiden juhlassa.