Tällä Kumpulanmäen etelänpuoleisella rinteellä lienevät sijainneet kylän ensimmäiset talot. Toisin kuin Vanhassakaupungissa, jossa ensimmäinen Helsinki sijaitsi, ei täällä Kumpulan kartanon mäellä ole tehty arkeologisia kaivauksia. Helsinki tiedetään perustetun silloisen Forsbyn (Koskela) kylän maille, joten asutusta tienoolla toki on ollut ennen kaupunkia. Siitepölyanalyysit paljastavat alueella viljellyn viljakasveja jo viikinkiaikoina 900-luvun aikana, siis jo ennen ruotsalaisen asutuksen saapumista 1200-luvulla.
Nimen Gumtäkt on arveltu tarkoittaneen Gudhmund- tai Gumme-nimisen herran aloittamaa uudisraiviota. Kuten Vanhastakaupungista, ei Gumtäktin kylästäkään ole juuri säilyneitä rakennusten pohjia, joten rakennukset lienevät olleen hirsisalvoksisia ja usein kivijalattomia. Gumtäktin kyläpahanen tuskin oli Vanhaa Helsinkiä parempi, vaikka myöhemmistä laidunalue- ym. kiistoista voimme päätellä gumtäktiläisten olleen maahansa ehkä enemmän sitoutuneita kuin tienoolle pakkoasutetut, juurettomat, usein meriyhteyksiinsä ja ulkomaankauppaan keskittyneet helsinkiläiset.
1400-luvun Gumtäkt on varmaan ollut jokseenkin tiivis, hirsisalvosrakennuksista koostuva kylä jossain Kumpulanmäen korkealla etelärinteellä. Alemmat osat Vallilanlaaksoa ovat olleet veden alla, ja siellä on lorissut Kumpulanpuro Sörnäisten järvestä (Pasilan ratapiha) kohti Vanhankaupunginlahtea. Lahdella kylää vastapäätä oli saari nimeltä Kyläsaari (Byholmen), jonka nimi viittasi Gumtäktin kylään. Etelärinteen lumet sulavat aikaisin keväällä, joten tällä lämpimällä, muhevamultaisella paikalla on päästy pian kyntö- ja kylvötöihin. Kylästä nimeltä Gumtäckt on ensimmäinen kirjallinen maininta vuodelta 1460, jolloin kylä lie jo ollut jonkin aikaa olemassa. Kylän paikalle muodostui kartano 1481. Gumtäktin kylässä mainittiin 1569 olleen neljä taloa. Tilan omistaneita sukuja ovat olleet Jägerhornit, Tavastit, Forsskålit, Sederholmit ja von Bonsdorffit.
Kumpulan kartanon varhaisimmat vaiheet
Lähteenä: A.W. Rancken: Helsingfors stad och landsbydg (1937)
Aleksi Neuvonen: Kronikka Kumpulasta (1993)
Bo Lönnqvist: Kartanoita Helsingin seudulla
Gumtäktin kartanon tunnetut omistajat (vuosiluvut voivat olla puutteellisia):
Aika | Omistaja |
---|---|
(?) – 1460 | Sigfred ja ”vaimo Lucia” |
1460 – ainakin 1471 | Per Clemetsson |
1481 – 1488 | Olav Lydiksson |
1488 – | Kerstin Persdotter (ed. leski) |
15?? – | Lydik Nilsson Jägerhorn, vouti |
15?? – | Karin Jägerhorn (ed. tytär) + tämän mies Mats Bertilsson |
15?? – | Lydik Matsson Grönfelt (ed. poika, kuoli 1629, karjalaisen ratsuosaston luutnantti) |
1556 – | Mårten Jönsson till Kurjala /yhteinen lampuoti |
15?? – 1557? | Grels Jönsson Silfverpatron, Siuntion nimismies) /yhteinen lampuoti |
15?? – | Lydik Påvelsson, vouti, ed. vävyn lanko) /yhteinen lampuoti |
15?? – 1599 | Arvid Henriksson Tavast, jalkaväen ylipäällikkö (peri tilan apeltaan vaimon kautta) |
15?? – 1599 | Ivar Tavast (ed. poika), linnanpäällikkö Viipurissa |
1599 – 16?? | Sten Tavast (ratsumestari 1623-1639, tila pantattu Henrik Fredrikssonille) |
16?? – 1658 | Augustin Larsson Svanström, tullitarkastaja |
1658 – 1682 |
Anna Grönfelt (ed. leski) |
1682 – 1712 | Anna Svanström (ed. tytär) + puoliso majuri Gustav Johan von Schrowe |
1713 – 1721 | sota, ”isoviha” tuhosi osan kartanoa |
1726 – 1732 | Johan Cedersparre, linnoitusupseeri |
1733 – 1739 | Johan Forsskål, rovasti |
1740 – 1745 | Erik Johan Armfelt, majuri (ed. vävy) |
26.3.1745 – 19.10.1775 | Samuel Enehjelm, luutnantti – asui Tukholmassa : pantinhaltijoina: |
24.1.1747 – 9.12.1755 | Jacob Tesche, raatimies |
24.1.1747 – 9.12.1755 | Henrik Jacob Tesche (ed. poika) |
18.2.1763 – 30.7.1763 | Jacob Gerdes, kapteeni |
30.7.1763 – 2.4.1774 | Johan Hisinger, asessori – vuokrasi säterin edelleen: |
23.4.1772 – 18.3.1774 |
Carl Gustav Kyhle, kapteeni |
2.4.1774 – 1.5.1804 | Johan Sederholm, kauppaneuvos (1.12. 1777 myönnettiin kuningas Kustaa III:n lupa omistaa säteritila, vaikkei Sederholm aatelinen ollutkaan) |
1.5.1804 – 9.5.1812 | Alexander Magnus Sederholm, konsuli (ed. poika) |
9.5.1812 – 29.4.1824 | Lars Johan Sederholm, kauppaneuvos (ed. veli) |
29.4.1824 – 1.12.1837 | Karl Albrecht Sederholm, sihteeri (ed. veli) |
1.12.1837 – 22.4.1839 | Patrik Sederholm (ed. poika) |
22.4.1839 – 27.2.1840 | Karl Gustav Nordenskiöld, luutnantti (ed. lanko) |
27.2.1840 – 12.5.1872 | Johan Gabriel von Bonsdorff, vapaaherra, valtioneuvos |
13.5.1872 – 17.9.1883 | Hjalmar Gabriel von Bonsdorff, tilanomistaja, fil. maist. (ed. poika) |
17.9.1883 – 1.11.1893 | Herman Sigfrid Standertskiöld-Nordenstam, vapaaherra |
1.11.1893 – | Helsingin kaupunki |
31.10. 1979 – | vuokrattu Helsingin yliopistolle |
Näillä näkymin varhaisin maininta Gumtäktin kylästä löytyy 26.7. 1460 käräjien tuomiokirjasta, jossa ”Sigfrid Gumtechtista” luovutti maata kylästä Per Clemetsonille, joka oli saman kylän asukaita. Clemetson laajensi maaomistustaan vielä 1470.
Gumtäktin kartanon historia alkaa vuodesta 1481, kun 14.8. Olav Lydiksson sai Raaseporin käskynhaltija Lars Axelssonilta rälssikirjan kylän maihin. Jo tuolloin kartano liikkui myös Wiksbergin nimellä. Lydikssonin kuoltua tämän leski Kerstin Persdotter sai 1488 (Rancken: 1498) kartanon kaikkine oikeuksineen.
Vouti Lydik Nilsson Jägerhorn (omisti myös Hertonäsin kartanon) sai kartanon 1500-luvulla. Sitten Gumtäkt siirtyi tämän Karin-tyttärelle ja tyttären miehelle Mats Bertilssonille, ja tämän jälkeen heidän pojalleen Lydik Matssonille (aateloitiin 1613 Grönfelt-nimiseksi). Noin kaksisataa vuotta Gumtäkt oli Jägerhornin suvulla.
1556 lähtien kylällä asuivat mm. talollinen Mårten Jönsson till Kurjala ja Greger i Sjundeå
vouti Lydik Påvelsson, jotka yhdessä omistivat lampuodin kylässä.
Helsingforsin 1550 perustettu kaupunki joutui heti maakiistaan kartanon kanssa. Kuningas Juhana III määräsi privilegiokirjeessään 3.8. 1569 kaupungille laidunmaiksi ja viljelykseen luovutettavaksi Gumtäktin ja Forsbyn maat kaupungin länsilaidalla. Gumtäktiin kuului tuolloin kuusi taloa ja Forsbyhyn neljä. Gumtäktin isäntä, vaimonsa kautta apeltaan tilan perinyt Ruotsin jalkaväen ylipäällikkö Arvid Henriksson Tavast vetosi kuninkaaseen, joka 1580 ratkaisi riidan Gumtäktin hyväksi peruen maiden pakkolunastuksen. Tila palautettiin Tavasteille. Ensin linnanpäällikkö Ivar Tavast ja sitten ratsumestari Sven Ivarsson Tavast ja tämän vaimo Anna Horn omistivat tilan 1639 asti, tosin jo 1623 se oli pantattuna rikkaalle Henrik Fredrikssonille. Tila sai myös säterivapauden.
Grönfeltin tyttärelle Annalle (k.1682) ja tämän miehelle, Turun meritullitarkastajalle Augustin Larssonille (aateloitu 1646 aateloitiin Svanström-nimiseksi, kuoli 1658). Kartano siirtyi Svanströmien tyttärelle Anna Kristinalle ja tämän miehelle majuri Gustav von Schrowelle.
Gumtäktin kylässä oli 1700-luvun alussa noin 40-50 asukasta. Kartanossa asui kartanon omistaja vaimoineen ja lapset perheineen sekä kolmen palvelijan perheet. Kartanolla oli vain yksi torppa, jossa asui yksi perhe. Lisäksi kylässä oli kolmesta viiteen muuta taloa. 1745 alkaen tila oli luutnantti Samuel Enehjelmin hallussa, mutta kaiken aikaa pantattuna – kaikkiaan neljälle eri henkilölle 30 vuoden aikana.