Leipomo ja vaahterarinne

(Jyrängöntie 1)

Kartanon yhteydessä on ollut useita, sittemmin purettuja rakennuksia, kuten navetta, talleja, mylly, sepän paja ja puutarhurin asunto. Vanha kivinen leipomo on saanut vielä jäädä paikoilleen. Kartanolla oli paljon väkeä töissä, joten leipääkin toki kului. Leipomo rakennettiin tällä tavalla muista rakennuksista erilleen suuren tulipalovaaran vuoksi. Tämä rakennus oli myös kartanon päärakennusten tavoin kivestä. 

Puukujanteen varrella on yhä löydettävissä jäännöksiä vanhasta ”sillikellarista”. Tässä Hämeentien ja kartanon puukujan kulmassa oli myös ”Anderssonien talo”, jossa puuseppä Gustav Andersson asui Alma-vaimonsa ja 11 lapsensa kanssa. Koulu, ”Majstads folkskola” (1904-1931, jatkoi suomenkielisenä Toukolan kansakouluna 1932-1977) sijaitsi tämän pohjoispuolella. Koulurakennus purettiin 1960-luvulla Kustaa Vaasan tielle johtavan liittymän tieltä, mutta sen kivijalka on yhä nähtävissä. Itse koulu siirrettiin Kumpulan kartanon päärakennukseen 1962 ja jatkoi siinä vuoteen 1977 asti.

(Jyrängöntien – Kumpulantaipaleen kulma)

Kumpulanmäen rinteeseen ilmeisesti istutettu vaahterarinne on varsinkin ruskan aikaan Kumpulan maamerkkejä. Vuonna 2000 rinne voitti kakkospalkinnon ”Kaupungin kaunein vaahtera” -kilvassa. Rinteen jyrkemmällä, Kumpulantaipaleen puoleisella sivulla on erikoinen limpun muotoinen ”leipäkallio”. Jonkin matkaa pitkin vaahterarinnettä kohti Nylanderin niittyä sijaitsi ”Pikku-Lindbergin” talo, jonka omistaja monen muun kumpulalaisen tavoin kantoi titteliä hevosmies. Tämän lähistöltä mitattiin myös 1993 Kumpulan paksuin puu, vaahtera, jolla oli ympärysmittaa 350cm! Tätä puuta ovat jotkut pitäneet 1760-luvun legendassa mainittuna ”Selma-neidon puuna”.

(Kuinka löytää ”Selman puulle”: Jyrängöntiellä kartanon pohjoispuolella olevan ajopuomin kohdalta ylös vaahterarinteeseen Nylanderin niityn länsipuolelle. Noin 50 metrin päässä vahvemman polun vasemmalla puolella selvästi tunnistettava paksu vaahtera.)