Sota-aikana Kumpulassa

Kumpulan laakson pohjalla jokseenkin kiviaitaa myötäillen kulkee maan alla yksi Kumpulan pääviemäreistä. Talvisodan aikana pääviemäritunneli toimi sirpalesuojana. Eräs informanttimme sai lääkärintodistuksella erityisluvan olla menemättä likaiseen viemäribunkkeriin sairasteltuaan ensin. Varsinainen kumpulalaisten pommisuoja oli Koskelantien ja Vallinkoskentien kulmauksessa. Bunkkeriin ja Allastien tienoon metsiin asukkaita ajoivat pommitusten ajaksi tähän väestönsuojelutehtävään koulutetut valkopukuiset suojeluskuntalaiset. Asukkaiden tuli kääriytyä valkoisiin lakanoihin juostessaan. Työväenkaupunginosa Kumpulassa suojeluskuntalaisten käskevää tyyliä vähän halveksittiin. Eräs toinen informanttimme kertoo olleensa vapaaehtoisena keittämässä ja kantamassa teevettä noin sadalle metsään ajetulle kumpulalaiselle. Omasta kellaribunkkerista poistuminen oli kuulemma joskus hankalaa, kun Taivaskallion ilmatorjuntatykistö ampui niin, että paineaallot väkisin työnsivät ovea kiinni. Kerran lähelle osuneen pommin räjähdettyä eräs informanttimme paiskautui selälleen takaisin kellariin.

Suurpommituksissa 16.-17.2.1944 yksi pommiosuma tuli katuun Limingantiellä talojen 49 ja 52 välille rikkoen mm. sähköjohdon. Pienempi pommi putosi Kymintie 24 ja 43 välille. Peräti kahdeksan pommia tussahti kallioiseen metsään Intiankadun-Vallinkoskentien-Koskelantien väliin. 

Sota-aikana monilla perheillä oli kaneja kellareissa, joillakin vuohi pihalla ja ilman lupaa pidettiin jopa sikaa. Ruokahuollon turvaamiseksi oli myös ylimääräisiä perunamaita Intiankadun pohjoispuolella, nykyisten HOAS:in talojen tontilla sekä Vallilanlaaksossa Novillan lähellä. Pihoilla kasvatettiin perunoita, mansikoita, punajuuria, karviaismarjoja, viinimarjoja. Omenapuita oli nykyistä vähemmän.

Saksansaaren tuntumassa on edelleen näkyvissä luukut viemäreihin, jotka toimivat sodan alkaessa pommisuojina. Sodan jälkeen ties kuinka kauan niitä käytiin poikajoukoilla tutkimassa ja yhteys oli melko pitkälle. Rohkeimmat kertoivat käyneensä Toukolassa tai jossain asti. Sodan alussa ne olivat vailla valoa, mutta jossain vaiheessa ne myös valaistiin. Kokemuksista on kertonut mm. Berir Enckell Kumpostissa 2/09 Sota-aika Kumpulassa.