Vanhakaupungin hospitaali

Kuivemmalla ylärinteellä länteen johtavan maantien varrella sijaitsi 1643 – 1765 myös Helsingin hospitaali, jossa pidettiin nimensä mukaisesti spitaalisairaitakin. Aiempi hospitaali oli sijainnut 1555 alkaen kaupungin rajojen sisäpuolella aivan Vanhankaupungin kirkon (nyt vain kivijalka jäljellä) tuntumassa.

Koskelan varikon tontilla olleeseen sairaalakompleksiin kuului kirkko, pappila, toimitsijan talo, asuintalo sairaille ja vaivaisille sekä oma eristetty asuintalo spitaalisille, pari saunaa, navetta, tallit, sikala, sekä heinä- ja ruokavarastot. Lauta-aidalla ympäröidyn eristysalueen portilla oli erityinen "köyhäinlipas", johon kerättiin almuja sairaanhoitolaitoksen ylläpitoa varten.

Viimeinen spitaalipotilas laitoksessa, Anna Jakobintytär, kuoli 1749, jonka jälkeen laitoksen toimenkuvaa laajennettiin ottamalla sinne eristyksiin mm. mielisairaita ja orpoja. Potilasmäärä oli tavallisesti 15-20. Huonoon kuntoon päässeiden rakennusten hirret myytiin 1765 ja hospitaali siirtyi Kruununhakaan. Niin vahva oli alueen maine hospitaalin paikkana, että lähelle vanhaa hospitaalin paikkaa perustettiin 1912 Käpylän sairaskoti.

Vanhankaupungin länsipuolinen laakso oli tämän jälkeen pitkään Koskelan tilan vuokramaina, ja siinä viljeltiin mm. perunaa. Toukolantie (Kustaa Vaasan tieksi 1950 nimetty) halkaisi laakson jo 1927. Samoihin aikoihin 1930 vedettiin myös Koskelantien nykyinen linjaus Vanhastakaupungista Käpylään. Valtimontien linjaus on ollut asemakaavassa vuodelta 1938. Koskelan raitiovaunu- ja bussivarikot perustettiin paikalle 1953.