Johan von Bonsdorffin kuoltua 1873 tilan peri hänen poikansa Hjalmar. Hän oli ammatiltaan apukamreeri Suomen sotakomissiossa, mutta isänsä kuoltua hän omistautui Kumpulan tilansa hoitamiseen. Hjalmarin sydäntä lähellä oli kirjallisuus, ja hänellä olikin oma yksityiskirjasto isänsä peruja kartanolla. Hjalmar oli kahdesti naimisissa ja varsinkin viimeisin vaimo Mathilda järjesti mielellään ystäväpiirikutsuja ja toimi hyväntekeväisyyden parissa.
Hjalmar von Bonsdorffia kutsuttiin monasti ”Kumpulan paroniksi” sekä maaomaisuutensa että varsinkin hyvän tilanhoitonsa ja alustalaistensa hyvän kohtelun johdosta. Hänen aikanaan kartanossa oli tapana viettää suuria juhannusjuhlia, joissa olivat mukana myös torpparit ja palvelusväki perheineen. Vaikka isäntä harrastikin raittiustyötä, hänen kerrotaan tarjonneen juhlaväelle viinaryyppyjä.
Hjalmar von Bonsdorff myi kartanon 1883 Herman Standertskiöld-Nordenstamille muuttaen itse Sonabyn kartanoon, jossa hän sitten asuikin kuolemaansa 1905 asti. Ensin hän oli tarjonnut tilaa kaupungille ostettavaksi, mutta kaupunki piti hintaa korkeana. Samaan aikaan Kumpulassa riehui vakava koleraepidemia, johon kuoli lähes puolet kylän asukkaista.