Pasilan asemalta rakennettiin Sörnäisten satamaan uusi ratayhteys Itä-Pasilan alitse tunnelissa ja Vallilan laakson kautta 1960-1965. Samalla Hämeentie nostettiin laakson kohdalla sillalle. Aiempi, nykyisen Teollisuuskadun vieressä ollut satamarata Vallilasta Sörnäisiin purettiin uuden radan valmistuttua vuonna 1968. Vallilanlaakson läpi kulkeneelta radalta on ollut myös pistoraide Arabian tehtaalle. Se purettiin tarpeettomana vuonna 1990. Kun uusi Vuosaaren satama valmistui keväällä 2009, Sörnäisten satama lakkautettiin ja ratayhteys sinne jäi vaille käyttöä. Kiskot ja ratapölkyt poistettiin ratalinjalta syksyllä 2009. (Kuvassa ratalinja Hämeentien sillalta 1990-luvun alussa)

Pasila-Sörnäinen –ratapohjan tuleva käyttö on suunnittelun alla. Hämeentien ja Pasilan välistä osuutta on esitetty bussiliikennekaduksi. Ratalinjan käyttöstä raitiotien paikkana Pasilasta uudelle Kalasataman asuinalueelle on keskusteltu. Myös Viherbaanaa, kevyen liikenteen reittiä, joka kulkisi Vanhankaupungin lahdelta Pikku-Huopalahdelle on ehdotettu tälle laakson läpi kulkevalle penkereelle.

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi huhtikuussa 2019 ennen  kaavoittamttomalle ratalinjalle asemakaavan. Hyväksytyssä kaavaehdotuksessa Vallilanlaakson puistoalueen halkaisee raitiotielinja ja pyöräilybaana. Puiston itäpäässä raitiotie ja baana noudattavat entistä ratalinjaa, mutta huomattavasti leveämpänä, n. 15 metrisenä. Villa Novillan kohdalla raitiotie kääntyy Mäkelänrinteen pohjoisreunaa seuraten louhittavaan kuiluun. Baanaa ja jalankulkua varten Mäkelänrinteen uintikeskuksen suunnasta on suunniteltu pitkä ja korkea raitiotien ylittävä silta ja portaikko. Tämä ja Mäkelänrinteen lukion laajennus Urhea-kampukseksi muuttaisivat kaavasuunnitelman mukaan tällä kohtaa puiston eteläreunan kokonaan. Radan rakennusvaiheet estäisivät puiston virkistyskäyttöä monta vuotta. Asemakaavasta on jätetty neljä valitusta Helsingin hallinto-oikeuteen.

Leikkipuisto Intian alue oli vielä 1940-luvulla kostea suoalue Intiankadun ja Kumpulan siirtolapuutarhan välillä, kahden kalliomäen rajaamassa metsäisessä laaksossa. Tienoo oli nykyistäkin synkempää metsää. Sota-ajan pimennettyjen katulyhtyjen aikana Käpylän kouluun kulkeneet koululaiset kammoksuivat tätä koulumatkansa pimeää osuutta. Koskelantien puolelle avautuu kallion sisään rakennetut väestösuoja ja pelastuslaitoksen tilat. Helsingin pommituksia 1944 paettiin Kumpulasta tänne. Helsingin vanhimpiin kuuluva leikkipuisto perustettiin vuonna 1954, ja se kulki aluksi Intian leikkikentän nimellä. 

Intian leikkipuisto tavallaan aloitti Kumpulan kyläjuhlaperinteen, sillä jo Helsinki-päivinä vuonna 1986 ja 1987 puistossa vietettiin pohjoisen kantakaupungin yhteistä ”rauhanjuhlaa”. Talkoilla pystytettiin esiintyjille katettu lavakin.

Puistomainen ympäristö sisätiloineen on käytössä jokaisena arkipäivänä. Käytössä on puiston leikki- ja pelivälineet sekä wc-tilat. Sisällä on Cafe Kalkutta ja leikkitila. Leikkitilassa voivat pienet lapset leikkiä vanhempineen aamupäivän ryhmien ja koululaisten ollessa salissa. 1.-4. luokkalaisilla koululaisilla on mahdollisuus maksulliseen välipalaan ja he voivat tehdä läksyt sisätiloissa koulun jälkeen. Puiston toimintaa ohjaa kolmen hengen henkilökunta.
Perinteinen leikkipuiston kesäruokailu järjestetään arkipäivisin kesäkuun alusta heinäkuun lopulle.

Sofielund oli nimeltään yksi niistä alueista, joita Helsingin kaupunki 1840-luvulla vuokrasi kaupungin rajan ulkopuolella. Tämä vuokra-alue sai nimensä tontilla jo sijainneesta Sofielund-nimisestä huvilasta. Suomalainen nimi Sofianlehto vahvistettiin 1909.

Sofianlehdon keltaiset rakennukset korkean mäen päällä ovat melkoinen maamerkki Mäkelänkatua pohjoiseen ajettaessa. Aluetta hallitsee arkkitehtonisesti merkittävä, vuonna 1929 valmistunut Gunnar Taucherin suunnittelema Sofianlehdon entinen vastaanottokoti. Se on rakennettu huostaan otettujen pikkulasten hoitolaitokseksi. Sofianlehdon toiminnan suunnittelussa oli aikanaan mukana myös pediatrian uranuurtaja Arvo Ylppö. Hänen vaikutuksestaan pienten lasten hoito sai sairaalamaisen leiman uudessa lastenkodissa. Laajimmillaan laitoksessa oli sijoitettuna 120 lasta. Suuresta lapsimäärästä, alkeellisista olosuhteista ja henkilökunnan vähäisyydestä aiheutui runsaasti ongelmia, joita ei myöskään helpottanut lastensuojelulain puuttuminen aina vuoteen 1936 saakka. Vanhemmat Sofianlehdon lapset kävivät kansakoulua Käpylässä. He erottuivat muista ”fattan” vaatetuksellaan.
Suurimmat muutokset tulivat 1970-luvulla säädetyn aborttilain myötä, jolloin huostaan otettujen lasten määrä laski oleellisesti. Lapsia oli enää kahdella osastolla, toisella 16 ja toisella 21 lasta.

Vastaanottokoti on muuttanut Sofianlehdosta uusiin tiloihin, ensin Käpylään 1985 ja myöhemmin Malmille.

Vuonna 1941 valmistui arkkitehtonisesti vaatimattomampi Helsingin keskuslaitoksen suuri rakennus, Sofianlehto B. Sen on suunnitellut rakennusviraston arkkitehtiosasto. ”Soffarin” tilojen käyttö on vaihdellut vuosikymmenten varrella kaupungin sosiaalitoimen painotusten mukaan. Asteittain koko Sofianlehto on muuttunut kehitysvammalaitokseksi. Eri osastoilla on hoitopaikoja sekä lievästi että vaikeammin vammautuneille.

Sofianlehdon alueen kaakkoiskulmaan valmistui vuonna 2013 vaikeavammaisten asumiseen tarkoitettu ryhmäkoti. Ryhmäkotirakennuksen suunnittelussa on kehitetty uutta asuntotyyppiä erittäin vaikeavammaisten, aikaisemmin laitoshoidossa olleiden asukkaiden ryhmäasumiseen. Tavoitteena on luoda edellytykset viihtyisälle asumiselle olemassa olevaa kaupunkikuvaa luontevasti täydentäen. Tilojen suunnittelussa on pyritty ottamaan huomioon asukkaiden aisti- ja liikkumisrajoitteista johtuvat erityisvaatimukset. Sunnittelijana on Arkkitehtuuritoimisto Kouvo & Partanen.

1980-luvulla kunnostettu kevyen liikenteen Kumpulantaival noudattaa pääpiirteissään samaa linjausta, johon Eliel Saarinen kaavaili vuoden 1918 Suur-Helsingin asemakaavan ehdotuksessa yhdyskatua Pasilaan sijoitettavasta Helsingin keskustasta suursatamaan Vanhankaupunginlahden perukassa. Tästä katusuunnitelmasta on toteutunut alkupää eli Kumpulantie Itä-Pasilassa ja muistona tielinjauksesta ovat kivireunukset viljelypalstojen laidassa, Kumpulanlaaksossa. Ulkoilutie laskeutuu loivasti Mäkelänrinteestä laaksoon, jatkuu sieltä Isonniityn rakennuksien ja kasvitieteellisen puutarhan välistä kohti pohjoista, ylittää Vallilanlaakson viimeisten vielä käytössä olevien viljelypalstojen reunaa seuraillen ja nousee sitten loivasti Jyrängöntien ylitettyään haapa-, koivuvaltaisten metsien reunustamana Kumpulan laaksoon. Kumpulantaival kulkee kallioisen mäen juurella kohti koillista päättyen Intiankadun ylitettyään Valtimontien ja Kustaa Vaasantien risteykseen.

Kumpulanmäen Kumpulantaipaleen puoleisella sivulla, sen jyrkähkössä eteläpäässä on erikoinen limpun muotoinen ”leipäkallio”.
Kumpulantaipaleen koirapuistoa vastapäätä on entisen hyppyrimäen paikka yhä nähtävissä rinteen puuttomana alueena, vaikka hyppyrin rapistuneet portaat poistettiin vuonna 2001. Monet vanhat kumpulalaiset muistavat hyppyrin yhä, ja tarinoita mustelmista ja katkenneista suksista on yllin kyllin.

Kumpulantaipaleen varrella Jyrängöntieltä Kustaa Vaasan tielle on näkyvissä pengermäinen kivirakennelma. Arkkitehti Eliel Saarisen Suur-Helsinki -suunnitelmassa vuodelta 1918 oli yhdyskatu Pasilaan sijoitettavasta Helsingin keskustasta suursatamaan Vanhankaupunginlahden perukassa. Tiesuunnitelma kulki Kumpulan läpi Mäkelänkadulta nykyiselle Kustaa Vaasan tielle. Vuonna 1932 tehtiin tien pohjaksi pitkää ”kiviaitaa” läpi Kumpulanlaakson, mutta varsinaista Kumpulantietä valmistui vain lyhyt pätkä Itä-Pasilan puolelle. Tienpohjaa rakennettiin alkeellisin välinein, työttömien hätäaputyönä. Vanhankaupunginlahti ei soveltunut suursatamaksi, mutta Pasilaan on yhä suunniteltu uutta keskusta.

Laakson pohjalla jokseenkin kiviaitaa myötäillen on maan alla myös yksi Kumpulan pääviemäreistä. Sota-aikana Kumpulassa pääviemäritunneli toimi sirpalesuojana.

Vuoden 1892 kartassa näkyy Vantaanjoen suulta Kumpulan halki Alppilan vesitornille johtava vesijohto, Helsingfors vattenledning.

Omakotialue Kumpulaan 

Villin rakentamisen hillitsemiseksi kaupunki kiirehti kaavoittamaan Kumpulan alueen. Kumpulan ensimmäinen kaava on vahvistettu 4. päivä helmikuuta 1925. Kaavassa Kumpulasta tehtiin puisten omakotitalojen ja kaksikerroksisten pienkerrostalojen kaupunginosa. Kumpulan tonttien vuokra-aika määrättiin päättyväksi vuonna 1980 eli samana ajankohtana kuin Käpylässä ja Toukolassa. Tonttivuokrat Kumpulassa olivat korkeammat kuin naapurikaupunginosissa, mitä perusteltiin sillä, että Kumpulaan tehtiin heti toimiva kunnallistekniikka.

Ensimmäiset vuokrasopimukset Kumpulan tonteista allekirjoitettiin vuonna 1926 Limingan- ja Kymintien kaupungin puoleisen pään tonteista, ja tälle alueelle valmistuivat myös ensimmäiset talot seuraavana vuonna. Kumpulasta tontteja varanneet olivat pääasiassa perheellisiä ammattityöläisiä, kirvesmiehiä, maalareita, ajureita, kivimiehiä ym.

Toukolassa oli ennen Kumpulaa rakennettu taloja omien suunnitelmien mukaan, ilman vahvistettua kaavaa, mutta Kumpulaan viranomaiset halusivat säänneltyä rakentamista. Alueelle teetettiin omakotitalojen tyyppipiirustukset, jotka laati arkkitehti Uno Aleksander Moberg.
Uno Moberg (1887- 1966) oli Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan asiantuntija-arkkitehti, vastuualueenaan omakotitalot. Moberg on laatinut omakotitalojen tyyppipiirustuksia myös muille Helsingin pientaloalueille. Mobergin tyyppipiirustukset on tehty kahden perheen taloille, joissa on ala- ja yläkerran huoneistot. Taloissa on alun perin ollut kaksi kuistia eri seinustoilla omine sisäänkäynteineen ala- ja yläkerran asuntoihin. Talojen perustuksena on joko luonnonkivistä tehty tai betoninen kivijalka. 1930-luvun alkuun asti talojen rungot tehtiin hirrestä, yläosat laudasta tai pystyhirsistä. Rakennushirret hankittiin moneen taloon Helsingin keskustasta puretuista taloista. Talot olivat hirsipintaisia vuosia, jopa vuosikymmeniä ennen kuin ne saivat päälleen pystylaudoituksen. Omakotitalojen kellarit olivat ensimmäiset vuosikymmenet asukasperheiden yhteistä tilaa, niissä oli vain sauna ja puuliiterit.

1930-luvun alussa rakentaminen Kumpulassakin oli yleismaailmallisen laman vuoksi vuosia pysähdyksissä, ja vasta vuosikymmenen puolivälissä alettiin solmia tonttivuokrasopimuksia ja omakotitalojen rakentaminen vilkastui uudelleen, nyt Intiankadun pohjoispuolella. Rakentamisen tyyli oli kuluneiden vuosien aikana muuttunut ja sahanpurulla täytetyt runkorakenteet korvasivat uusissa taloissa hirsiseinät. Kuusiruutuisia ikkunoita ei enää tehty näihin ”modernimpiin taloihin”. Monissa alueen taloissa on osittain talon alle johtavat ajoluiskat ja autotallit. Alun perin asukkaina olikin usein autoilijoita, takseja.
1930-luvun lopulla Kumpulaan rakennettiin myös muutama kokonaan tiilistä muurattu kaksikerroksinen talo, erityisesti Intiankadun varteen.

”Vanha ostoskeskus”

Limingantien ja Jyrängöntien risteyksessä sijaitsi toinen Kumpulan vanhoista ”ostoskeskuksista”. Näissä 1928-1929 valmistuneissa puukerrostaloissa oli Koivujuuren siirtomaa- tavarakauppa, Laurilan paperikauppa ja Nybergin lihakauppa. Limingantie 11:ssa oli ”Allin kauppa”. Kahvila ja baari sekä Elanto sijaitsivat näissä taloissa myöhemmin. Risteyksessä olleista liikkeistä viimeisenä sulkeutui antikvariaatti ”Wanhaa Tawaraa” Limingantie 11:ssä vuonna 1995.

Päiväkoti Isoniitty Limingantieltä vähän matkaa Jyrängöntietä ylämäkeen on perustettu Kumpulaan 1986 aktiivisten kumpulalaisten vanhempien myötävaikutuksella. Isoniitty on ilmaisupainotteinen päiväkoti. Luovuus on päiväkodin vahvuus.
Päiväkoti Isoniitty sijaitsee erittäin rauhallisella ja kauniilla puistoalueella. Päiväkodin käytössä on suuri ja kumpuileva piha, jossa on paljon vanhoja puita. Kumposti-lehden ”Kumpulan suurin puu” -kilpailussa 1992 löytyi päiväkodin pihalta ympärysmitaltaan 280 cm vaahtera, joka tosin jäi toiseksi verrattuna Kumpulanmäen vaahterarinteeltä löytyneeseen puuhun, jonka ympärysmitta rinnan korkeudella oli 350 cm. Metsä ja kalliot ovat lasten ahkerassa käytössä.

Kumpulan Metsäteatteri (Isonniitynkatu 18) on Käpylässä toimivan Ilves-Teatterin kesänäyttämö Jyrängöntien ja Kätilöopiston välisillä kallioilla.

Helsingin uutiset 1.1.2019

Kumpulassa sijaitseva huonokuntoinen päiväkoti Isoniitty puretaan. Samalla päiväkoti vaihtaa paikkaa.

Uusi päiväkoti rakennetaan Limingantiellä sijaitsevalle tontille. Uudessa rakennuksessa on tilaa 150 lapselle, kun Jyrängöntiellä sijaitsevassa nykyisessä paikkoja on 37, joten paikkoja tulee jopa 113 lisää. Osa tiloista tulee olemaan asukaskäytössä.

Kaksikerroksisen uudisrakennuksen rakentamiskustannukset ovat 6,5 miljoonaa euroa ja sen on arvioitu valmistuvan elo–syyskuussa 2020.

Koskelan, Kumpulan ja Käpylän alueen 1–6-vuotiaiden määrä tulee vuosina 2018–2027 kasvamaan noin 200 lapsella.

Kaupunki on hakenut vanhalle päiväkodille viiden vuoden jatkorakennuslupaa, jotta tilat voivat olla käytössä uudisrakennuksen valmistumiseen saakka. Rakennukseen tehdään välttämättömät ilmanvaihtoon ja salaojitukseen liittyvät korjaukset.

Isonniityn asuinalue rakentui osaksi uutta Kumpulaa suunnittelukilpailun voittaneen arkkitehti Risto Jallinojan ehdotuksen ”Populaari” pohjalta 1987-1989. Suunnitteilla oli aluksi korkeampaakin rakentamista, jolloin viereistä Kätilöopistoa olisi pidetty mittatikkuna tuleville taloille, mutta Isonniityn talot sovitettiin lopulta puu-Kumpulan talojen korkeuksiin. Isonniityn alue ja Vallilan laakson puistoalue on suunniteltu ja toteutettu samaan aikaan toisiinsa saumattomasti sulautuen. Alueen suunnittelijat ovat aikansa parhaimpia. Vallilan laakso on viimeinen Helsingissä toteutettu laaja puutarhamainen puistoalue. Sen toteuttamista jatketaan edelleen yleiskaava 2002:n mukaisesti. Pihoille ja Kumpulantaipaleen varteen on istutettu useita lajeja Prunus-suvun puita. Isonniityn alueen korttelipihat ja niiden väliin työntyvä kaupungin puistoalue muodostavat ainutlaatuisen yhtenäisen kokonaisuuden, jonka kukkivat puut, pensaat ja muu tarkoin harkittu kasvillisuus on 20 vuoden aikana kasvanut täyteen kukoistukseensa. Kesällä viherkentillä harrastetaan jalkapalloa, rugbya, neljää maalia, krikettiä, kuviovoimistelua, liitokiekkoa, frisbeetä, japanilaisia itsepuolustuslajeja sekä auringonottoa ja retkeilyä. Talvella alueella hiihdetään.

Kumpulan silokalliot ovat muistoja mannerjäätikön toiminnasta. Jäätikkö oli viimeksi suurimmillaan noin 22000-20000 vuotta sitten, jolloin se ulottui Keski-Eurooppaan asti. Kallioiden muoto, niiden pinnassa näkyvät uurteet, kourut, pirstekaarteet ja simpukkamurrokset kertovat jäätikön liikesuunnan (pohjoisluoteesta eteläkaakkoon) ja myös sen, miten jäätikkö kulutti alustaansa. Pääkaupunkiseutu paljastui mannerjäätikön alta reilut 11 000 vuotta sitten. Litorinameren puhdistamia silokallioita ja muokkaamia muinaisia rantakivikoita on täällä Kumpulassa n. 20-25 m tasolla. Parhaiten niitä on nähtävissä Jyrängöntien ja Kumpulan uimalan välisessä maastossa. Myös Intiankadun ja Kymintien pohjoispuolen metsässä on kauniita silokallioita.
Kumpulasta löytyy kahdenlaisia siirtolohkareita: mannerjäätikön pohjassaan kuljettamia ja jäävuorten mukana kelluneita. Mannerjäätikön pohjassa kulkeutuneet lohkareet ovat peräisin jäätikön tulosuunnasta eli luoteesta.
Rapakivigraniittilohkare kohteessamme on viborgiittia. Kivessä näkyy pallomaisia punertavia kalimaasälpärakeita, jota ympäröi vaalea kehä. Se on peräisin Kaakkois-Suomen rapakivigraniittialueelta. Tänne se on kulkeutunut kellumalla suuren jäävuoren pohjassa noin 10 000 vuotta sitten.

Vallilan laakso on entistä merenpohjaa, savikko ulottuu siellä Kumpulan puron ympärillä jopa 16 metrin syvyyteen.

Artikkeli perustuu prof. Matti Lehtisen tekstiin

Kumpulantaival, Limingantie 45-47 takana. Kumpula kuuluu Käpylän koulupiiriin, jonka koulut sijaitsevat Kumpulasta katsottuna vilkkaasti liikennöidyn Koskelantien väärällä puolella. Alueen lasten vanhempien ja Kumpula-seuran aloitteesta Kumpulaan saatiin Käpylän ala-asteen sivukoulu. Jakomäestä kierrätetty parakkikoulu pystytettiin Kumpulaan kesällä 1995. Kumpulan koulussa oli ala-asteen 1. ja 2. luokat. Koulun vieressä on kalliomäki ja siellä koulun lipputanko.

Helsingin kaupungin säästölistoilla pieni koulu oli ollut jo pitkään, lakkauttaminen oli toistaiseksi onnistuttu torjumaan aktiivisin kannanotoin. Pienten lasten koulumatka Käpylään tai Arabianrantaan vaatii raskaasti liikennöityjen ulosmenoteiden ylittämistä tai alittamista. Alikulkutunnelin rakentaminen on siirtynyt kaupungin budjetissa useaan kertaan.

Maaliskuun lopussa 2013 Helsingin opetusvirasto ilmoitti että Kumpulan koulussa on kosteusvaurioita, jotka estävät rakennuksen käytön. Oppilailla tai opettajilla ei ollut havaittu mitään sairausoireita. Opetus koulussa päättyi 15.4.2013 kesken kevätlukukauden. Lapset siirrettiin loppukevääksi Käpylän ala-asteelle. Vanhempien yritykset neuvotella edes kuuden viikon jatkosta esim. sisäilman puhdistimia hankkien eivät tuoneet tulosta. Koulurakennuksen korjaus maksaisi liikaa ja Käpylän peruskoulussa on kylliksi tilaa. Liikenteen vaarallisuus ei enää ollut minkäänlainen este tälle viraston päätökselle. Poliittista päätöksentekoa koulun lakkauttamisessa ei käytetty.

Helsingin uutiset 1.1.2019

Kumpulassa sijaitseva huonokuntoinen päiväkoti Isoniitty puretaan. Samalla päiväkoti vaihtaa paikkaa. Uusi päiväkoti rakennetaan Limingantie 39:n tontille. Uudessa rakennuksessa on tilaa 150 lapselle, kun Jyrängöntiellä sijaitsevassa nykyisessä paikkoja on 37, joten paikkoja tulee jopa 113 lisää.

Kolmikerroksinen päiväkotirakennus sijoitetaan kalliotontille, jolta valtaosa kalliosta louhitaan ja räjäytetään pois. Vuoden 1996 asemakaavaan perustuva rakennushanke on herättänyt paljon vastustusta lähinaapurustossa ja koko alueella. Kallion säästämiseksi on esitetty useita vaihtoehtoisia rakennuspaikkoja. Myös suuren lapsimäärän saattoliikenne päiväkotiin ja sieltä pois Limingantien kautta on herättänyt ihmetystä ja huolta. Valitukset hallinto-oikeuteen eivät ole tuoneet muutosta kaupunkiympäristön toimialan päätökseen.