Ratalinja Pasilasta Sörnäisten satamaan

rata_laaksossa.jpg
rata_laaksossa.jpg

Pasilan asemalta rakennettiin Sörnäisten satamaan uusi ratayhteys Itä-Pasilan alitse tunnelissa ja Vallilan laakson kautta 1960-1965. Samalla Hämeentie nostettiin laakson kohdalla sillalle. Aiempi, nykyisen Teollisuuskadun vieressä ollut satamarata Vallilasta Sörnäisiin purettiin uuden radan valmistuttua vuonna 1968. Vallilanlaakson läpi kulkeneelta radalta on ollut myös pistoraide Arabian tehtaalle. Se purettiin tarpeettomana vuonna 1990. Kun uusi Vuosaaren satama valmistui keväällä 2009, Sörnäisten satama lakkautettiin ja ratayhteys sinne jäi vaille käyttöä. Kiskot ja ratapölkyt poistettiin ratalinjalta syksyllä 2009. (Kuvassa ratalinja Hämeentien sillalta 1990-luvun alussa)

Pasila-Sörnäinen –ratapohjan tuleva käyttö on suunnittelun alla. Hämeentien ja Pasilan välistä osuutta on esitetty bussiliikennekaduksi. Ratalinjan käyttöstä raitiotien paikkana Pasilasta uudelle Kalasataman asuinalueelle on keskusteltu. Myös Viherbaanaa, kevyen liikenteen reittiä, joka kulkisi Vanhankaupungin lahdelta Pikku-Huopalahdelle on ehdotettu tälle laakson läpi kulkevalle penkereelle.

 

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi huhtikuussa 2019 ennen  kaavoittamttomalle ratalinjalle asemakaavan. Hyväksytyssä kaavaehdotuksessa Vallilanlaakson puistoalueen halkaisee raitiotielinja ja pyöräilybaana. Puiston itäpäässä raitiotie ja baana noudattavat entistä ratalinjaa, mutta huomattavasti leveämpänä, n. 15 metrisenä. Villa Novillan kohdalla raitiotie kääntyy Mäkelänrinteen pohjoisreunaa seuraten louhittavaan kuiluun. Baanaa ja jalankulkua varten Mäkelänrinteen uintikeskuksen suunnasta on suunniteltu pitkä ja korkea raitiotien ylittävä silta ja portaikko. Tämä ja Mäkelänrinteen lukion laajennus Urhea-kampukseksi muuttaisivat kaavasuunnitelman mukaan tällä kohtaa puiston eteläreunan kokonaan. Radan rakennusvaiheet estäisivät puiston virkistyskäyttöä monta vuotta. Asemakaavasta on jätetty neljä valitusta Helsingin hallinto-oikeuteen.

 

Novillan talo ja Isonniityn hevoshaka

novilla_2.jpg
novilla_2.jpg

Vallilan laakson länsipuolen maat kuuluivat 1880-luvulla Helsingin kaupungin omistamaan vuokratilaan nimeltä Gumtäckt 11.

Teurastamoyrittäjä Gustav Adolf Wickström päätti hankkia perheelleen kesähuvilan maaseudulta Helsingin ulkopuolelta. Perheen varsinainen koti oli Kalevankadulla. Huvilan suunnitteli rakennusmestari Carl Johan Grönstrand, joka oli ollut rakennusmestarina mm. rautateillä ja suunnitellut useita taloja Helsinkiin. Hirsitalon piirustukset hyväksyttiin Helsingin rahatoimikamarissa samana vuonna.
Huvila nousi vuonna 1888 tälle Wickströmin vuokraaman Villaområdet Gumtäckt 11:n maalle, Kumpulanpuron varteen. Perimätiedon mukaan huvilan hirret olisi tuotu Kumpulaan Terijoelta. Asiakirjat viittaavat kuitenkin siihen, että talo on rakennettu paikan päällä. Huvilan nimi oli alussa omistajan ammatin mukaisesti Villa Slakt, myöhemmin Villa Gumtäckt. Jossain vaiheessa Kumpulanpuron rannassa on ollut huvilan sauna. Wickströmit viettivät huvilaelämää Kumpulassa vuokratontillaan ilmeisesti ensimmäiseen maailmansotaan asti. Sota-aikana huvila oli vuokrattuna sotilaskäytössä. Sen jälkeen taloa omisti Wickströmin perikunta 1930-luvulle. Talossa toimi ainakin jonkin aikaa kahvila Novilla, jossa Helsingin herrasväki kävi kesäretkillään.
Kumpulanpuron yli oli tehty useita pieniä siltoja, ja kahvilan nurkalta meni nuorten suosima oikotie Sturenkadun Louhi-elokuvateatteriin (1927-1969). Lähellä oli myös palstaviljelmiä.
Vuosikymmenten kuluessa Villa Novilla vaihtoi omistajaa ja muuttui kesähuvilasta kurjaksi vuokrakasarmiksi. Lopulta se oli jaettu pieniin huoneisiin, joissa kaikissa ei ollut edes hellaa. Talo meni huonoon kuntoon ja päätyi kaupungin omistukseen. Helsingin sosiaalivirasto antoi 1980-luvulla rakennuksen Veikko Hurstin yhdistyksen käyttöön, ja hänen järjestönsä Laupeudentyö Ry sai majoittaa sinne autettaviaan. ”Se oli alamaailman leirintäalue, jonne kenelläkään ulkopuolisella ei ollut asiaa”, Hursti on kirjassaan kuvannut paikan kuntoa siinä vaiheessa kun hänen järjestönsä sai sen haltuunsa.
Kaupungin viranomaiset patistelivat Hurstia tuon tuostakin, kun tämä heidän mielestään laiminlöi sopimusta eikä pannut taloa kuntoon. Peltikaton teetti lopulta sosiaalivirasto pari vuotta ennen viimeisintä remonttia. Vuoden 2002 kesäkuussa Hursti sitten yllätti virkamiehet. Taloon ilmestyi muutaman viikonlopun aikana uudet ikkunat, ja siitä remontti jatkui. Kevääseen 2017 asti talossa oli Lahja ja Veikko Hurstin järjestön varasto.

Vuonna 2019 tyhjän talon valtasivat lyhyeksi aikaa ”anarkistit”. Sen jälkeen talo on ollut ympärivuorokautisessa vartioinnissa. Ehdotuksia ja suunnitelmia on tehty, mutta Helsingin  omistamalle tilalle ei ole löytynyt kaupungin hyväksymää käyttöä.

Novillan talon lähistöllä sijaitsi sittemmin purettu Kumpula 9, jossa 1930-luvulla asuivat Elias (k.1938) ja Hilda (k.1956) Ansinen. Monelle kumpulalaisellekin tutuksi tullut, vuosia Paavalin seurakunnassa pappina toiminut Heikki Laukkanen on Ansisten tyttären poika.  Talon vierellä oli aina 1980-luvulle asti hevosaitaus, jonka mukaan taloa joskus sanottiin ”hevosfarmiksi”. Farmin hevoset omisti Pakilassa asuva Kyösti Blomerus, jonka hevosten laitumeksi aluetta vuokrattiin lyhyin sopimuksin. Vielä Isonniityn talojen valmistuttua vuonna 1988 oli laitumella seitsemän hevosta. Asukkaat keräsivät jopa adressin, jotta kaupunki sallisi hevosten laiduntamisen Isonniityn rinteessä

Vanhat Kumpulan kadut

Tähän siirto

Kumpulan kampus mäellä

kumpulan_kampus_kemianlaitos.jpg
kumpulan_kampus_kemianlaitos.jpg

Kumpulan kampuksella toimii Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta ja muun muassa Fysiikan tutkimuslaitos ja Kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontainstituutti VERIFIN. Yliopistokampuksella työskentelee noin 6000 opiskelijaa sekä 1000 opettajaa ja tutkijaa. Lisäksi kampuksella on Ilmatieteen laitos. Sen yli 600 työntekijästä osa toimii sektoritutkimuslaitoksen toimipisteissä muualla Suomessa.

Vuonna 1972 valtioneuvosto teki esityksen Helsingin yliopiston sijoittamisesta neljälle kampusalueelle. Päätöksellä etsittiin ratkaisua pahenevaan tilapulaan, joka oli vaivannut pääasiassa Helsingin ydinkeskustassa sijainnutta yliopistoa vuosikymmenten ajan. Yliopisto vuokrasi 1978 Helsingin kaupungilta Kumpulanmäen alueen, johon kuului myös historiallinen Kumpulan kartano ulkorakennuksineen ja puutarhoineen mäen juurella. Vuonna 1986 valmistui yliopistoalueen asemakaava, johon sisältyi matemaattis-luonnontieteellisen kampuksen rakentaminen Kumpulan mäelle sekä kartanon ympäristön kunnostaminen kasvitieteelliseksi puutarhaksi. Kaavakilpailun voitti arkkitehti Arto Sipisen suunnitelma ”Napanuora”. Kumpulan mäellä tätä suunnitelmaa ei ole toteutettu.

Kampuksen ensimmäinen rakennus, fysiikan laitoksen Kiihdytinlaboratorio valmistui jo vuonna 1981, pääosin louhittuna Kumpulanmäen kallioon. Sen suunnittelivat arkkitehdit Lindqvist, Löfström & Uosukainen. Rakennus peruskorjattiin vuonna 2010.

Chemicum on kemian laitokselle ja kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontainstituutille VERIFINille rakennettu talo nobelisti A. I. Virtasen kunniaksi nimetyn aukion laidalla. Se valmistui vuonna 1995, suunnittelijana oli arkkitehtitoimisto Kari Virta. Rakennuksessa sijaitsee kahvila. Vesialtaastaan kuuluisa A. I. Virtasen aukio on kaunis nähtävyys ja tasainen tori on skeittailijoiden suosiossa.

kumpulan_kampus_15.jpg

Physicum valmistui vuonna 2001, ja se on suunniteltu fyysikoille, geologeille ja maantieteilijöille. Sen suunnittelivat arkkitehdit Lahdelma & Mahlamäki. Physicumissa sijaitsee myös kahvila ja Kumpulan kampuskirjasto. Vuonna 2004 valmistui matemaattisten aineiden, tietojenkäsittelytieteen ja seismologian käyttöön rakennettu Exactum. Tämä rakennus on myös arkkitehtien Lahdelma & Mahlamäki käsialaa. 

Physicumin rakennuksen edessä on Antero Toikan teos ”Valo ja aine”, kirkkaaksi hiottua ruostumatonta terästä. Myös Ylämaan anortosiitista veistetyt tummat muotokivet koristavat aukiota. Teoksen ovat suunnitelleet geologian professori Ilmari Haapala sekä Eero Vainikka ja Helena Korkka.

Kumpulan liikuntakeskus on sekä yliopistolaisten että kaupunkilaisten virkistyskäyttöön. Suunnittelija on arkkitehti Gerd Strahlendorff.

ilmatieteenlaitoksen_stutka_4.jpg

Ilmatieteen sektoritutkimuslaitoksen Dynamicum -rakennus valmistui Kumpulan kampusalueelle vuonna 2005. Aluksi talossa toimi myös Merentutkimuslaitos, jonka toiminta jaettiin Ilmatieteen laitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen kesken vuoden 2009 alusta. Yli vaahterarinteen puurajan ulottuvan rakennuksen ovat suunnitelleet arkkitehdit Timo Vormala ja Erkki Karonen. Kaupungin säätilat mitataan ja ilmoitetaan nykyisin Kumpulan mäeltä.

 Kumpulan kampuksen kadut on nimetty kuuluisien luonnontieteilijöiden mukaan.

Helsingin yliopisto on luopunut lisärakentamisen tavoitteistaan Kumpulanmäen rinteelle, Kustaa Vaasan tien varteen. Senaatti-kiinteistöt, Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy ja Helsingin kaupunki järjestävät vuonna 2019 arkkitehtuurikutsukilpailun, jonka kohteena on Kumpulanmäen itään ja kaakkoon suuntautuva rinne. Viidestä ehdotuksesta oli mahdollista esittää kommentteja Kerro kantasi -sovelluksella. Voittajaksi valittiin Kaupungin porteilla, tiedon portailla -niminen suunnitelma, jonka tekijöiksi paljastuivat Schauman & Nordgren Architects Oy, MASU Planning Oy ja Schauman Arkkitehdit Helsinki Oy.

Kumpulanmäelle tullaan ehdotuksen pohjalta rakentamaan uusia asuinkortteleita ja asuinrakennuksia noin 1400 uudelle asukkaalle. Asumisen lisäksi alueelle on tulossa päiväkoti, toimistotilaa, lähikauppa sekä muuta liiketilaa. Vuonna 2020 käynnistyi alueen asemakaavoitus.

Mäkelänrinteen uintikeskus

mkelnrinteen_uintikeskus_pieni.jpg
mkelnrinteen_uintikeskus_pieni.jpg

Mäkelänrinteen uintikeskus avattiin yleisölle 10. toukokuuta 1999. Arkkitehtitoimisto Pro-Ark Oy:n suunnitteleman uimahallin rakentaminen Mäkelänrinteeseen liittyi Mäkelänrinteen urheilulukion tarpeisiin ja kilpa-uinnin suosioon ja uimareiden menestykseen. Uimahallissa saattoikin nähdä silloisten tähtien harjoittelevan.
Uintikeskuksessa on kymmenratainen 50 metrin allas; se on Suomen suurin ja ensimmäinen kansainvälisten arvokisojen vaatimukset täyttävä uimahalli. Pääallas voidaan jakaa tarpeen mukaan välisillalla eri mittaisiin kokonaisuuksiin. Lisäksi uintikeskuksessa on hyppytorni, monitoimiallas poreineen ja hierovine suihkuineen, opetusallas ja lasten kahluuallas. Arkikäytössä altaaseen mahtuu kerrallaan 600 uimaria. Katsomossa on yli 4000 istumapaikkaa. Keskuksessa on uimahallin lisäksi palloiluhalli, kuntosali, aerobic-sali ja kahvila.
Mäkelänrinteen kunto- ja jumppasali sekä palloiluhalli on päivisin varattu Mäkelänrinteen urheilulukion käyttöön, mutta avoinna arki-iltaisin ja viikonloppuisin kaikille. Uintikeskus lanseerasi ensimmäisenä Suomessa myös hydrospinning-nimisen liikuntalajin ja muutkin vesiliikuntalajit kuten vesijumpat, ohjatut vesijuoksuryhmät ja hydrobicit kuuluvat keskuksen tarjontaan.

mkelnrinteen_veistos_pieni.jpgPääaulassa on Kari Huhtamon teräsveistos Veden välke (2001). Kari Huhtamo on Rovaniemellä syntynyt kuvanveistäjä, jolla on ateljeekoti Helsingin Malmilla. Huhtamo on suomalaisen kuvanveiston modernismin uranuurtajia. Hän on myös ensimmäinen suomalainen taiteilija, jolla on ollut oma näyttely Moskovan Tretjakovin galleriassa (syksyllä 2009).

 

Kumpulan siirtolapuutarha

kumpulan_siirtolapuutarha_3.jpg
kumpulan_siirtolapuutarha_3.jpg

Kumpulan siirtolapuutarha omakotialueen pohjoispuolella perustettiin mannermaisten esikuvien mukaan 27.7.1927, ja se on näin Helsingin toiseksi vanhin vuonna 1918 perustetun Ruskeasuon puutarhan jälkeen. Palstoja alueella on 268, jäsenistön määrä on 330 henkilöä. Puutarha-alueen pinta-ala on n. 12 ha, josta palstojen osuus vajaa 8 ha. Palstojen koot vaihtelevat 240:stä 580 neliömetriin. Mökkien suurin sallittu pinta-ala on 26 m², sisältäen verannat ja varastokopit.
Kumpulan puutarhan porttirakennus on helsinkiläisissä siirtolapuutarhoissa ainoa lajiaan. Se perustuu arkkitehti Gunnar Taucherin suunnitelmaan. Porttirakennelmaa on kunnostettu 1990-luvulla. Kaupunki rakennutti alueelle kerhotalon vuonna 1934, tätä tilaa on myöhemmin muokattu ja laajennettu.

Alun alkaen puutarhaa perustettaessa se sijaitsi kaukana kaupungin keskustasta märällä savisella alueella, mutta nyt se on keskellä asutusta, Koskelantien ja Kumpulan maauimalan välisessä maastossa, hyvien liikenneyhteyksien ympäröimänä. Kumpulan siirtolapuutarhan pääportti on avoinna toukokuun alusta syyskuun puoliväliin klo 7–21.
Kumpulan siirtolapuutarhayhdistyksellä on itsehallinto ja vuokra-aikaa vuoteen 2026. Yhdistys toimii aktiivisesti järjestäen erilaisia juhlia, tapahtumia, neuvontatilaisuuksia ja talkoita. Erilaiset kerhot kuuluvat myös toimintaan mukaan. Alueelta voi ostaa puutarhamökin ja vuokrasopimuksen, mutta kaupan vahvistaa vasta yhdistyksen hallitus. Ehtona kaupan hyväksymiselle on mm. helsinkiläisyys.
Varhaisinta rakentamista edustaa alueella museomökki, osoitteessa Ruusutie 141. Se on koottu 1920-luvulla Suomeen tuotujen Ford-henkilöautojen kuljetuslaatikoiden laudoista. Mökki on Kumpulan alkuperäisiä tyyppimökkejä, jotka oli suunnitellut arkkitehti Antero Pernaja. Museomökki on rakennettu vuonna 1929. Siirtolapuutarhayhdistys avasi kunnostetun museomökin yleisölle vuonna 1978. Sen jälkeenkin sitä on kunnostettu, viimeksi maalattu vuonna 2007.

Pohjoispuolella siirtolapuutarha rajautuu Helsingin vuoden 1952 olympialaisiin rakennettuun Kisakylään (15 rakennusta). Kisakylä oli olympialaisten aikaan eristetty ympäristöstään kaksi metriä korkealla teräsverkkoaidalla. Aidan vierellä jonotettiin maitohinkit käsissä ja pyydettiin urheilijoita täyttämään ne Coca-Colalla Kisakylän juoma-automaateista. Cola-pullojakin oli Kisakylästä jaeltu.

Päiväkoti Isoniitty ja Metsäteatteri

pivkoti_isoniitty.jpg
pivkoti_isoniitty.jpg

Päiväkoti Isoniitty Limingantieltä vähän matkaa Jyrängöntietä ylämäkeen on perustettu Kumpulaan 1986 aktiivisten kumpulalaisten vanhempien myötävaikutuksella. Isoniitty on ilmaisupainotteinen päiväkoti. Luovuus on päiväkodin vahvuus.
Päiväkoti Isoniitty sijaitsee erittäin rauhallisella ja kauniilla puistoalueella. Päiväkodin käytössä on suuri ja kumpuileva piha, jossa on paljon vanhoja puita. Kumposti-lehden ”Kumpulan suurin puu” -kilpailussa 1992 löytyi päiväkodin pihalta ympärysmitaltaan 280 cm vaahtera, joka tosin jäi toiseksi verrattuna Kumpulanmäen vaahterarinteeltä löytyneeseen puuhun, jonka ympärysmitta rinnan korkeudella oli 350 cm. Metsä ja kalliot ovat lasten ahkerassa käytössä.

Kumpulan Metsäteatteri (Isonniitynkatu 18) on Käpylässä toimivan Ilves-Teatterin kesänäyttämö Jyrängöntien ja Kätilöopiston välisillä kallioilla.

Helsingin uutiset 1.1.2019

Kumpulassa sijaitseva huonokuntoinen päiväkoti Isoniitty puretaan. Samalla päiväkoti vaihtaa paikkaa.

Uusi päiväkoti rakennetaan Limingantiellä sijaitsevalle tontille. Uudessa rakennuksessa on tilaa 150 lapselle, kun Jyrängöntiellä sijaitsevassa nykyisessä paikkoja on 37, joten paikkoja tulee jopa 113 lisää. Osa tiloista tulee olemaan asukaskäytössä.

Kaksikerroksisen uudisrakennuksen rakentamiskustannukset ovat 6,5 miljoonaa euroa ja sen on arvioitu valmistuvan elo–syyskuussa 2020.

Koskelan, Kumpulan ja Käpylän alueen 1–6-vuotiaiden määrä tulee vuosina 2018–2027 kasvamaan noin 200 lapsella.

Kaupunki on hakenut vanhalle päiväkodille viiden vuoden jatkorakennuslupaa, jotta tilat voivat olla käytössä uudisrakennuksen valmistumiseen saakka. Rakennukseen tehdään välttämättömät ilmanvaihtoon ja salaojitukseen liittyvät korjaukset.

Kumpulan maauimala

kumpulan_maauimala_2.jpg
kumpulan_maauimala_2.jpg

Kumpulan maauimala rakennettiin Helsingin 1952 olympialaisiin kilpauimarien harjoittelupaikaksi. Vantaanjoen vedenlaatu oli huonontunut niin, ettei uimista siinä enää suositeltu. Asukkaat olivat jo kauan kaivanneet uutta uimapaikkaa, ja niinpä nämä harjoittelualtaat tarkoitettiinkin jäävän olympialaisten jälkeen asukkaiden käyttöön maauimalaksi. Uimalan arkkitehteinä olivat Pauli Salomaa, Teuvo Lindfors ja Osmo Sipari.
Alkuperäinen uimalan alue oli nykyistä pienempi, sillä pukukoppien virkaa toimittivat väliaikaiset parakit. Nykyiset pukukopit valmistuivat kaksi vuotta kisojen jälkeen. Tänne kerrotaan 1952 tullun kaukaakin katsomaan ihka oikeita tummapintaisia afroamerikkalaisia uimareita. Uimalassa toimivat aikoinaan uimaseurat Helsingin työväen uimarit sekä Kuhat (per. 1956), jonka vesipallojoukkueessa pelasi sittemmin pääministeriksi ylennyt Paavo Lipponen. Kumpulan uimavalvojina toimivat mm. kansanedustaja Pertti Salolainen sekä laulaja Jukka Kuoppamäki. Tapio Rautavaara soitti kitaraansa ja lauloi yleisölle maauimalan 1950- ja 1960-lukujen uimashow´ssa, joissa altaat valaistiin pohjalta käsin, ja joita varten naapuritalojen asukkaat toivat kukkaset uimalan aluetta koristamaan. Näissä näytöksissä Rautavaara esitteli myös jousiampujan kykyjään.
Itsenäisyyspäivänä 1996 uimalassa nähtiin ”Valon voimat taidetapahtuma”. Kumpulalaiset taiteilijat Liisa Isotalo, Kaarina Kaikkonen ja Päivi Takala toteuttivat laajana yhteistyönä vaikuttavan tilateoksia, ääntä, valoa ja esiintyjiä sisältävän kokonaisuuden talvi-illan pimeän keskellä.

2000-luvun alussa uimala remontoitiin, ja kunnostustyö valmistui vuonna 2005. Alue palautettiin alkuperäiseen asuunsa ja samalla saunat ja pukuhuoneet ajanmukaistettiin.
25 m allas, lastenallas, kahluuallas, hyppyallas, hyppytelineet 1, 3, 5, ja 10 m
palloilu- ja kuntoilualueita, esiintymislava, kahvila, 2 sähkösaunaa
Aukioloajat toukokuun loppupuolelta elokuun loppuun.

YLE:n arkistossa on vuoden 1952 aineistoja, myös maauimalasta. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/07/07/kumpulan-maauimala-1952

 

 

 

Isonniityn asuinalue

isoniitty_5.jpg
isoniitty_5.jpg

Isonniityn asuinalue rakentui osaksi uutta Kumpulaa suunnittelukilpailun voittaneen arkkitehti Risto Jallinojan ehdotuksen ”Populaari” pohjalta 1987-1989. Suunnitteilla oli aluksi korkeampaakin rakentamista, jolloin viereistä Kätilöopistoa olisi pidetty mittatikkuna tuleville taloille, mutta Isonniityn talot sovitettiin lopulta puu-Kumpulan talojen korkeuksiin. Isonniityn alue ja Vallilan laakson puistoalue on suunniteltu ja toteutettu samaan aikaan toisiinsa saumattomasti sulautuen. Alueen suunnittelijat ovat aikansa parhaimpia. Vallilan laakso on viimeinen Helsingissä toteutettu laaja puutarhamainen puistoalue. Sen toteuttamista jatketaan edelleen yleiskaava 2002:n mukaisesti. Pihoille ja Kumpulantaipaleen varteen on istutettu useita lajeja Prunus-suvun puita. Isonniityn alueen korttelipihat ja niiden väliin työntyvä kaupungin puistoalue muodostavat ainutlaatuisen yhtenäisen kokonaisuuden, jonka kukkivat puut, pensaat ja muu tarkoin harkittu kasvillisuus on 20 vuoden aikana kasvanut täyteen kukoistukseensa. Kesällä viherkentillä harrastetaan jalkapalloa, rugbya, neljää maalia, krikettiä, kuviovoimistelua, liitokiekkoa, frisbeetä, japanilaisia itsepuolustuslajeja sekä auringonottoa ja retkeilyä. Talvella alueella hiihdetään.

 

Annalan kenttä ja Koskelan varikko

Kumpulan puistotalot ja puretut parakkitalot

Nimestään huolimatta Koskelan varikon alue kuuluu maantieteelliseen Kumpulaan. Tämä alava tienoo, jota Kustaa Vaasan tie nyt halkoo, on alkuaan ollut vetistä niittyä, jonka pohjalla Kaupunginpuro virtasi Helsingin Vanhankaupungin halki. Kuivemmalla ylärinteellä länteen johtavan maantien varrella sijaitsi vuosina 1643 – 1765 myös Vanhankaupungin hospitaali.

Vanhankaupungin länsipuolinen laakso oli pitkään Koskelan tilan vuokramaina, ja siinä viljeltiin mm. perunaa. Toukolantie (muutettiin Kustaa Vaasan tieksi 1950) halkaisi laakson jo vuonna 1927. Samoihin aikoihin eli vuonna 1930 vedettiin myös Koskelantien nykyinen linjaus Vanhastakaupungista Käpylään. Valtimontien linjaus on ollut asemakaavassa vuodelta 1938. Koskelan raitiovaunu- ja bussivarikot rakennettiin Koskelantien varteen vuonna 1953.

Annalan urheilukenttä oli suosittu nuorison kokoontumispaikka. Siellä pidettiin vuonna 1932 urheiluseura Toukolan Teräksen perustava kokous, tästä on puistossa muistokivi (kuvassa). Talvella siellä luisteltiin, kesällä harrastettiin yleisurheilua ja palloilulajeja. Toukolan Teräs on käyttänyt kenttää vuosikymmenet lasten ja nuorten urheiluharjoituksissa. 1930-luvulla ja sodan jälkeen siellä toimi myös seuran varainkeruun kannalta tärkeä Annalan tanssilava. Lavasta jouduttiin luopumaan kaupungin liikennelaitoksen rakentaessa alueelle hallejaan.

Koskelan varikko on Helsingin seudun liikenteen raitiovaunuvarikoista suurin. Siellä huolletaan ja säilytetään kaksi kolmannesta raitiovaunuista, ja Koskelasta käsin liikennöidäänkin suurinta osaa ratiolinjoista: 1, 1A, 3B, 3T, 6, 7A, 7B ja 8. Varikolle ovat sijoittuneet myös koulutustoiminta, ratasähkö ja ratakorjaamo. Koskelantien varressa olevat bussihallit eivät sensijaan enää juurikaan ole alkuperäisessä käytössään.

annalan_kentt_toten_pieni.jpg