1980-luvulla kunnostettu kevyen liikenteen Kumpulantaival noudattaa pääpiirteissään samaa linjausta, johon Eliel Saarinen kaavaili vuoden 1918 Suur-Helsingin asemakaavan ehdotuksessa yhdyskatua Pasilaan sijoitettavasta Helsingin keskustasta suursatamaan Vanhankaupunginlahden perukassa. Tästä katusuunnitelmasta on toteutunut alkupää eli Kumpulantie Itä-Pasilassa ja muistona tielinjauksesta ovat kivireunukset viljelypalstojen laidassa, Kumpulanlaaksossa. Ulkoilutie laskeutuu loivasti Mäkelänrinteestä laaksoon, jatkuu sieltä Isonniityn rakennuksien ja kasvitieteellisen puutarhan välistä kohti pohjoista, ylittää Vallilanlaakson viimeisten vielä käytössä olevien viljelypalstojen reunaa seuraillen ja nousee sitten loivasti Jyrängöntien ylitettyään haapa-, koivuvaltaisten metsien reunustamana Kumpulan laaksoon. Kumpulantaival kulkee kallioisen mäen juurella kohti koillista päättyen Intiankadun ylitettyään Valtimontien ja Kustaa Vaasantien risteykseen.

Kumpulanmäen Kumpulantaipaleen puoleisella sivulla, sen jyrkähkössä eteläpäässä on erikoinen limpun muotoinen ”leipäkallio”.
Kumpulantaipaleen koirapuistoa vastapäätä on entisen hyppyrimäen paikka yhä nähtävissä rinteen puuttomana alueena, vaikka hyppyrin rapistuneet portaat poistettiin vuonna 2001. Monet vanhat kumpulalaiset muistavat hyppyrin yhä, ja tarinoita mustelmista ja katkenneista suksista on yllin kyllin.

Kumpulantaival, Limingantie 45-47 takana. Kumpula kuuluu Käpylän koulupiiriin, jonka koulut sijaitsevat Kumpulasta katsottuna vilkkaasti liikennöidyn Koskelantien väärällä puolella. Alueen lasten vanhempien ja Kumpula-seuran aloitteesta Kumpulaan saatiin Käpylän ala-asteen sivukoulu. Jakomäestä kierrätetty parakkikoulu pystytettiin Kumpulaan kesällä 1995. Kumpulan koulussa oli ala-asteen 1. ja 2. luokat. Koulun vieressä on kalliomäki ja siellä koulun lipputanko.

Helsingin kaupungin säästölistoilla pieni koulu oli ollut jo pitkään, lakkauttaminen oli toistaiseksi onnistuttu torjumaan aktiivisin kannanotoin. Pienten lasten koulumatka Käpylään tai Arabianrantaan vaatii raskaasti liikennöityjen ulosmenoteiden ylittämistä tai alittamista. Alikulkutunnelin rakentaminen on siirtynyt kaupungin budjetissa useaan kertaan.

Maaliskuun lopussa 2013 Helsingin opetusvirasto ilmoitti että Kumpulan koulussa on kosteusvaurioita, jotka estävät rakennuksen käytön. Oppilailla tai opettajilla ei ollut havaittu mitään sairausoireita. Opetus koulussa päättyi 15.4.2013 kesken kevätlukukauden. Lapset siirrettiin loppukevääksi Käpylän ala-asteelle. Vanhempien yritykset neuvotella edes kuuden viikon jatkosta esim. sisäilman puhdistimia hankkien eivät tuoneet tulosta. Koulurakennuksen korjaus maksaisi liikaa ja Käpylän peruskoulussa on kylliksi tilaa. Liikenteen vaarallisuus ei enää ollut minkäänlainen este tälle viraston päätökselle. Poliittista päätöksentekoa koulun lakkauttamisessa ei käytetty.

Helsingin uutiset 1.1.2019

Kumpulassa sijaitseva huonokuntoinen päiväkoti Isoniitty puretaan. Samalla päiväkoti vaihtaa paikkaa. Uusi päiväkoti rakennetaan Limingantie 39:n tontille. Uudessa rakennuksessa on tilaa 150 lapselle, kun Jyrängöntiellä sijaitsevassa nykyisessä paikkoja on 37, joten paikkoja tulee jopa 113 lisää.

Kolmikerroksinen päiväkotirakennus sijoitetaan kalliotontille, jolta valtaosa kalliosta louhitaan ja räjäytetään pois. Vuoden 1996 asemakaavaan perustuva rakennushanke on herättänyt paljon vastustusta lähinaapurustossa ja koko alueella. Kallion säästämiseksi on esitetty useita vaihtoehtoisia rakennuspaikkoja. Myös suuren lapsimäärän saattoliikenne päiväkotiin ja sieltä pois Limingantien kautta on herättänyt ihmetystä ja huolta. Valitukset hallinto-oikeuteen eivät ole tuoneet muutosta kaupunkiympäristön toimialan päätökseen.

Kumpulan maauimala rakennettiin Helsingin 1952 olympialaisiin kilpauimarien harjoittelupaikaksi. Vantaanjoen vedenlaatu oli huonontunut niin, ettei uimista siinä enää suositeltu. Asukkaat olivat jo kauan kaivanneet uutta uimapaikkaa, ja niinpä nämä harjoittelualtaat tarkoitettiinkin jäävän olympialaisten jälkeen asukkaiden käyttöön maauimalaksi. Uimalan arkkitehteinä olivat Pauli Salomaa, Teuvo Lindfors ja Osmo Sipari.
Alkuperäinen uimalan alue oli nykyistä pienempi, sillä pukukoppien virkaa toimittivat väliaikaiset parakit. Nykyiset pukukopit valmistuivat kaksi vuotta kisojen jälkeen. Tänne kerrotaan 1952 tullun kaukaakin katsomaan ihka oikeita tummapintaisia afroamerikkalaisia uimareita. Uimalassa toimivat aikoinaan uimaseurat Helsingin työväen uimarit sekä Kuhat (per. 1956), jonka vesipallojoukkueessa pelasi sittemmin pääministeriksi ylennyt Paavo Lipponen. Kumpulan uimavalvojina toimivat mm. kansanedustaja Pertti Salolainen sekä laulaja Jukka Kuoppamäki. Tapio Rautavaara soitti kitaraansa ja lauloi yleisölle maauimalan 1950- ja 1960-lukujen uimashow´ssa, joissa altaat valaistiin pohjalta käsin, ja joita varten naapuritalojen asukkaat toivat kukkaset uimalan aluetta koristamaan. Näissä näytöksissä Rautavaara esitteli myös jousiampujan kykyjään.
Itsenäisyyspäivänä 1996 uimalassa nähtiin ”Valon voimat taidetapahtuma”. Kumpulalaiset taiteilijat Liisa Isotalo, Kaarina Kaikkonen ja Päivi Takala toteuttivat laajana yhteistyönä vaikuttavan tilateoksia, ääntä, valoa ja esiintyjiä sisältävän kokonaisuuden talvi-illan pimeän keskellä.

2000-luvun alussa uimala remontoitiin, ja kunnostustyö valmistui vuonna 2005. Alue palautettiin alkuperäiseen asuunsa ja samalla saunat ja pukuhuoneet ajanmukaistettiin.
25 m allas, lastenallas, kahluuallas, hyppyallas, hyppytelineet 1, 3, 5, ja 10 m
palloilu- ja kuntoilualueita, esiintymislava, kahvila, 2 sähkösaunaa
Aukioloajat toukokuun loppupuolelta elokuun loppuun.

YLE:n arkistossa on vuoden 1952 aineistoja, myös maauimalasta. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/07/07/kumpulan-maauimala-1952

Kumpulan siirtolapuutarha omakotialueen pohjoispuolella perustettiin mannermaisten esikuvien mukaan 27.7.1927, ja se on näin Helsingin toiseksi vanhin vuonna 1918 perustetun Ruskeasuon puutarhan jälkeen. Palstoja alueella on 268, jäsenistön määrä on 330 henkilöä. Puutarha-alueen pinta-ala on n. 12 ha, josta palstojen osuus vajaa 8 ha. Palstojen koot vaihtelevat 240:stä 580 neliömetriin. Mökkien suurin sallittu pinta-ala on 26 m², sisältäen verannat ja varastokopit.
Kumpulan puutarhan porttirakennus on helsinkiläisissä siirtolapuutarhoissa ainoa lajiaan. Se perustuu arkkitehti Gunnar Taucherin suunnitelmaan. Porttirakennelmaa on kunnostettu 1990-luvulla. Kaupunki rakennutti alueelle kerhotalon vuonna 1934, tätä tilaa on myöhemmin muokattu ja laajennettu.

Alun alkaen puutarhaa perustettaessa se sijaitsi kaukana kaupungin keskustasta märällä savisella alueella, mutta nyt se on keskellä asutusta, Koskelantien ja Kumpulan maauimalan välisessä maastossa, hyvien liikenneyhteyksien ympäröimänä. Kumpulan siirtolapuutarhan pääportti on avoinna toukokuun alusta syyskuun puoliväliin klo 7–21.
Kumpulan siirtolapuutarhayhdistyksellä on itsehallinto ja vuokra-aikaa vuoteen 2026. Yhdistys toimii aktiivisesti järjestäen erilaisia juhlia, tapahtumia, neuvontatilaisuuksia ja talkoita. Erilaiset kerhot kuuluvat myös toimintaan mukaan. Alueelta voi ostaa puutarhamökin ja vuokrasopimuksen, mutta kaupan vahvistaa vasta yhdistyksen hallitus. Ehtona kaupan hyväksymiselle on mm. helsinkiläisyys.
Varhaisinta rakentamista edustaa alueella museomökki, osoitteessa Ruusutie 141. Se on koottu 1920-luvulla Suomeen tuotujen Ford-henkilöautojen kuljetuslaatikoiden laudoista. Mökki on Kumpulan alkuperäisiä tyyppimökkejä, jotka oli suunnitellut arkkitehti Antero Pernaja. Museomökki on rakennettu vuonna 1929. Siirtolapuutarhayhdistys avasi kunnostetun museomökin yleisölle vuonna 1978. Sen jälkeenkin sitä on kunnostettu, viimeksi maalattu vuonna 2007.

Pohjoispuolella siirtolapuutarha rajautuu Helsingin vuoden 1952 olympialaisiin rakennettuun Kisakylään (15 rakennusta). Kisakylä oli olympialaisten aikaan eristetty ympäristöstään kaksi metriä korkealla teräsverkkoaidalla. Aidan vierellä jonotettiin maitohinkit käsissä ja pyydettiin urheilijoita täyttämään ne Coca-Colalla Kisakylän juoma-automaateista. Cola-pullojakin oli Kisakylästä jaeltu.

1880-luvulla Helsingin kaupungin omistamat maat Pitkänsillan pohjoispuolella oli jaettu suuriin maanviljelysalueisiin, joita kaupunki vuokrasi. Gumtäcktin säterin eli Kumpulan kartanon länsipuolella sijaitsivat vuokratilat Gumtäckt 11 ja Sofielund 12. Asuinrakennuksia näillä tiloilla ei ollut ennen vuotta 1888, joitakin vajoja, riihiä ja latoja kylläkin.

Vuonna 1888 rakennetun ”Novillan” jälkeen kaksi vanhinta puutaloa Kumpulassa liittyvät tähän aikaan ennen alueen kaavoitusta ja katulinjauksien (Limingantie/Kymintie) vetämistä. Jyrängöntie 7:n punainen puutalo (”Litt. M”) on vuodelta 1910, se sijaitsee Jyrängöntien korkeimmalla kohdalla. Talossa asuivat 1930-luvulla ”Aarnion täti ja Heikki”, ja mäki kulki sittemmin myös nimellä ”Jampanmäki” talon asukkaan, hevoskauppias Jalmari Lekqvistin mukaan. Kalle Hagertin tiedetään myös asuneen talossa. Tallirakennuksessa majoitettiin läheisellä Käpylän raviradalla kilpailevia hevosia.

Kymintien takana puistoalueella oleva ”Kumpula 11” tai ”Huvila Ö” eli Kymintie 6 on vielä vanhempi, talo on noin vuodelta 1900. Pitkään säilynyt nimi voi juontaa sijainnista 1800-luvun vuokratilan Gumtäckt 11 mailla. Vanhat kolmiruutuiset T-ikkunat poikkeavat Kumpulassa muuten tyypillisistä kuusiruutuisista. Huomiota voi kiinnittää talojen ja tonttien epäsäännöllisyyteen ja sijaintiin irrallaan katulinjauksista. Taloa ja tallia asusti hevosmies Auvinen hevosineen 1940-luvulla. Myös Pitkäsen pojat Juhani ja Heikki sekä putkimies Unto Hätinen muistetaan asukkaina.

Päiväkoti Isoniitty Limingantieltä vähän matkaa Jyrängöntietä ylämäkeen on perustettu Kumpulaan 1986 aktiivisten kumpulalaisten vanhempien myötävaikutuksella. Isoniitty on ilmaisupainotteinen päiväkoti. Luovuus on päiväkodin vahvuus.
Päiväkoti Isoniitty sijaitsee erittäin rauhallisella ja kauniilla puistoalueella. Päiväkodin käytössä on suuri ja kumpuileva piha, jossa on paljon vanhoja puita. Kumposti-lehden ”Kumpulan suurin puu” -kilpailussa 1992 löytyi päiväkodin pihalta ympärysmitaltaan 280 cm vaahtera, joka tosin jäi toiseksi verrattuna Kumpulanmäen vaahterarinteeltä löytyneeseen puuhun, jonka ympärysmitta rinnan korkeudella oli 350 cm. Metsä ja kalliot ovat lasten ahkerassa käytössä.

Kumpulan Metsäteatteri (Isonniitynkatu 18) on Käpylässä toimivan Ilves-Teatterin kesänäyttämö Jyrängöntien ja Kätilöopiston välisillä kallioilla.

Helsingin uutiset 1.1.2019

Kumpulassa sijaitseva huonokuntoinen päiväkoti Isoniitty puretaan. Samalla päiväkoti vaihtaa paikkaa.

Uusi päiväkoti rakennetaan Limingantiellä sijaitsevalle tontille. Uudessa rakennuksessa on tilaa 150 lapselle, kun Jyrängöntiellä sijaitsevassa nykyisessä paikkoja on 37, joten paikkoja tulee jopa 113 lisää. Osa tiloista tulee olemaan asukaskäytössä.

Kaksikerroksisen uudisrakennuksen rakentamiskustannukset ovat 6,5 miljoonaa euroa ja sen on arvioitu valmistuvan elo–syyskuussa 2020.

Koskelan, Kumpulan ja Käpylän alueen 1–6-vuotiaiden määrä tulee vuosina 2018–2027 kasvamaan noin 200 lapsella.

Kaupunki on hakenut vanhalle päiväkodille viiden vuoden jatkorakennuslupaa, jotta tilat voivat olla käytössä uudisrakennuksen valmistumiseen saakka. Rakennukseen tehdään välttämättömät ilmanvaihtoon ja salaojitukseen liittyvät korjaukset.

Omakotialue Kumpulaan 

Villin rakentamisen hillitsemiseksi kaupunki kiirehti kaavoittamaan Kumpulan alueen. Kumpulan ensimmäinen kaava on vahvistettu 4. päivä helmikuuta 1925. Kaavassa Kumpulasta tehtiin puisten omakotitalojen ja kaksikerroksisten pienkerrostalojen kaupunginosa. Kumpulan tonttien vuokra-aika määrättiin päättyväksi vuonna 1980 eli samana ajankohtana kuin Käpylässä ja Toukolassa. Tonttivuokrat Kumpulassa olivat korkeammat kuin naapurikaupunginosissa, mitä perusteltiin sillä, että Kumpulaan tehtiin heti toimiva kunnallistekniikka.

Ensimmäiset vuokrasopimukset Kumpulan tonteista allekirjoitettiin vuonna 1926 Limingan- ja Kymintien kaupungin puoleisen pään tonteista, ja tälle alueelle valmistuivat myös ensimmäiset talot seuraavana vuonna. Kumpulasta tontteja varanneet olivat pääasiassa perheellisiä ammattityöläisiä, kirvesmiehiä, maalareita, ajureita, kivimiehiä ym.

Toukolassa oli ennen Kumpulaa rakennettu taloja omien suunnitelmien mukaan, ilman vahvistettua kaavaa, mutta Kumpulaan viranomaiset halusivat säänneltyä rakentamista. Alueelle teetettiin omakotitalojen tyyppipiirustukset, jotka laati arkkitehti Uno Aleksander Moberg.
Uno Moberg (1887- 1966) oli Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan asiantuntija-arkkitehti, vastuualueenaan omakotitalot. Moberg on laatinut omakotitalojen tyyppipiirustuksia myös muille Helsingin pientaloalueille. Mobergin tyyppipiirustukset on tehty kahden perheen taloille, joissa on ala- ja yläkerran huoneistot. Taloissa on alun perin ollut kaksi kuistia eri seinustoilla omine sisäänkäynteineen ala- ja yläkerran asuntoihin. Talojen perustuksena on joko luonnonkivistä tehty tai betoninen kivijalka. 1930-luvun alkuun asti talojen rungot tehtiin hirrestä, yläosat laudasta tai pystyhirsistä. Rakennushirret hankittiin moneen taloon Helsingin keskustasta puretuista taloista. Talot olivat hirsipintaisia vuosia, jopa vuosikymmeniä ennen kuin ne saivat päälleen pystylaudoituksen. Omakotitalojen kellarit olivat ensimmäiset vuosikymmenet asukasperheiden yhteistä tilaa, niissä oli vain sauna ja puuliiterit.

1930-luvun alussa rakentaminen Kumpulassakin oli yleismaailmallisen laman vuoksi vuosia pysähdyksissä, ja vasta vuosikymmenen puolivälissä alettiin solmia tonttivuokrasopimuksia ja omakotitalojen rakentaminen vilkastui uudelleen, nyt Intiankadun pohjoispuolella. Rakentamisen tyyli oli kuluneiden vuosien aikana muuttunut ja sahanpurulla täytetyt runkorakenteet korvasivat uusissa taloissa hirsiseinät. Kuusiruutuisia ikkunoita ei enää tehty näihin ”modernimpiin taloihin”. Monissa alueen taloissa on osittain talon alle johtavat ajoluiskat ja autotallit. Alun perin asukkaina olikin usein autoilijoita, takseja.
1930-luvun lopulla Kumpulaan rakennettiin myös muutama kokonaan tiilistä muurattu kaksikerroksinen talo, erityisesti Intiankadun varteen.

”Vanha ostoskeskus”

Limingantien ja Jyrängöntien risteyksessä sijaitsi toinen Kumpulan vanhoista ”ostoskeskuksista”. Näissä 1928-1929 valmistuneissa puukerrostaloissa oli Koivujuuren siirtomaa- tavarakauppa, Laurilan paperikauppa ja Nybergin lihakauppa. Limingantie 11:ssa oli ”Allin kauppa”. Kahvila ja baari sekä Elanto sijaitsivat näissä taloissa myöhemmin. Risteyksessä olleista liikkeistä viimeisenä sulkeutui antikvariaatti ”Wanhaa Tawaraa” Limingantie 11:ssä vuonna 1995.

Kumpulan pihoilla on kasvatettu hyötykasveja, jo puutarhaneuvoja Elisabet Kochin alueen pihoja varten laatimissa puutarhasuunnitelmissa on kasvimaat ja marjapensaat. Lisäksi Vallilan laaksossa on harjoitettu palstaviljelyä. Vuoden 1943 ilmakuvassa koko laakso on kartanon puistoa ja siirtolapuutarhaa lukuun ottamatta jakautunut tilkkutäkkimäisesti pieniin viljelypalstoihin. Tämä kertoo myös sodan aikaisesta elintarvikepulan tilanteesta.

Kumpulantaipaleen kunnostuksen aikoihin 1980-luvulla perustettiin viljelypalstat Limingantien tonttien ja ulkoilureittien väliin. Kaupungilta vuokraus siirtyi Hyötykasviyhdistyksen hoitoon vuonna 1994. Palstat ovat 0,5-1 aarin suuruisia. Vuosivuokra on n. 40 euroa.

Kätilöopiston kohdalla, pohjoiseen kääntyvän Sofianlehdonkadun kulmassa pienellä mäennyppylällä sijaitsi 1950-luvulle alkuun asti hevosmies ja ajuri ”Mämmi-Aaltosen” mökki. Lempinimen alkuperä on jäänyt epäselväksi. Mökki jäi Kumpulan suurimman yksittäisen rakennusmassan alle, kun Kätilöopiston sairaala valmistui.  Kätilöopiston yliarkkitehtina oli Martti Välikangas, ja ennen talon valmistumista vuonna 1960 sen ympärillä oli käyty ennen kokematon poliittinen skandaali, ns. ”Kätilöopiston juttu”.

Ensimmäinen synnytys Kätilöopistolla tapahtui jo avajaispäivänä 11.4.1960. Ensimmäisenä vuonna syntyi talossa 5687 lasta. Rakennuskompleksi jakautui opiston ja synnytyssairaalan puoliin, joista jälkimmäinen oli helsinkiläisten pääasiallisin synnytyspaikka. Myös kätilöopiskelijoiden asuntola sisältyi alueeseen. Kätilöopiston sairaalan tiloja kunnostettiin  1990-luvun aikana. Rakennuksen eteen pystytettiin Antonio da Cudanin veistos Creazione speziale (Syntyminen) vuonna 1977.

Kätilöopiston sairaala ja kätilöopisto erotettiin toisistaan vuonna 1968. Nykyisin kätilöiden koulutus tapahtuu Metropolia-ammattikorkeakoulussa. Vuodesta 2000 lähtien sairaala oli hallinnollisesti osa Helsingin yliopistollista keskussairaalaa. Käytännön työharjoittelussa sairaalassa oli vuosittain 170 kätilöopiskelijaa ja 120 lääketieteen opiskelijaa. Myös osa HYKS:n erikoislääkärikoulutuksesta tapahtui Kätilöopiston sairaalassa.

Osastoja 7, hoitavaa henkilöstöä 388, muita 108
Vuonna 2009 potilaita 26071
Vuonna 2009 synnytyksiä 5677

Sairaalassa ilmeni vakavia sisäilmaongelmia, minkä vuoksi sen toimintoja alettiin siirtää asteittain muihin toimitiloihin lokakuusta 2017 lähtien. Viimeiset synnyttäjät vastaanotettiin 18.10.2017. Osa Kätilöopiston sairaalan osastoista, kuten naistentautien poliklinikka, röntgen-osasto ja vastasyntyneiden osasto jatkoivat toimintaansa sairaalan tiloissa vuoden 2018 alkuun saakka. Sairaalan ovet sulkeutuivat lopullisesti 29.3.2018, kun naistentautien poliklinikka muutti uusiin toimitiloihin Helsingin Ruoholahteen.

Tyhjentyneen sairaalan tulevaisuudesta on ollut monia arvailuja. Helsingin kaupungin omistama kiinteistö on odottamassa vuoroaan kaavoituslistalla. Käyttötarkoituksen muutos ja rakennusten eri osien kunto ja korjauskelpoisuus lienee selvityksessä.

Sofielund oli nimeltään yksi niistä alueista, joita Helsingin kaupunki 1840-luvulla vuokrasi kaupungin rajan ulkopuolella. Tämä vuokra-alue sai nimensä tontilla jo sijainneesta Sofielund-nimisestä huvilasta. Suomalainen nimi Sofianlehto vahvistettiin 1909.

Sofianlehdon keltaiset rakennukset korkean mäen päällä ovat melkoinen maamerkki Mäkelänkatua pohjoiseen ajettaessa. Aluetta hallitsee arkkitehtonisesti merkittävä, vuonna 1929 valmistunut Gunnar Taucherin suunnittelema Sofianlehdon entinen vastaanottokoti. Se on rakennettu huostaan otettujen pikkulasten hoitolaitokseksi. Sofianlehdon toiminnan suunnittelussa oli aikanaan mukana myös pediatrian uranuurtaja Arvo Ylppö. Hänen vaikutuksestaan pienten lasten hoito sai sairaalamaisen leiman uudessa lastenkodissa. Laajimmillaan laitoksessa oli sijoitettuna 120 lasta. Suuresta lapsimäärästä, alkeellisista olosuhteista ja henkilökunnan vähäisyydestä aiheutui runsaasti ongelmia, joita ei myöskään helpottanut lastensuojelulain puuttuminen aina vuoteen 1936 saakka. Vanhemmat Sofianlehdon lapset kävivät kansakoulua Käpylässä. He erottuivat muista ”fattan” vaatetuksellaan.
Suurimmat muutokset tulivat 1970-luvulla säädetyn aborttilain myötä, jolloin huostaan otettujen lasten määrä laski oleellisesti. Lapsia oli enää kahdella osastolla, toisella 16 ja toisella 21 lasta.

Vastaanottokoti on muuttanut Sofianlehdosta uusiin tiloihin, ensin Käpylään 1985 ja myöhemmin Malmille.

Vuonna 1941 valmistui arkkitehtonisesti vaatimattomampi Helsingin keskuslaitoksen suuri rakennus, Sofianlehto B. Sen on suunnitellut rakennusviraston arkkitehtiosasto. ”Soffarin” tilojen käyttö on vaihdellut vuosikymmenten varrella kaupungin sosiaalitoimen painotusten mukaan. Asteittain koko Sofianlehto on muuttunut kehitysvammalaitokseksi. Eri osastoilla on hoitopaikoja sekä lievästi että vaikeammin vammautuneille.

Sofianlehdon alueen kaakkoiskulmaan valmistui vuonna 2013 vaikeavammaisten asumiseen tarkoitettu ryhmäkoti. Ryhmäkotirakennuksen suunnittelussa on kehitetty uutta asuntotyyppiä erittäin vaikeavammaisten, aikaisemmin laitoshoidossa olleiden asukkaiden ryhmäasumiseen. Tavoitteena on luoda edellytykset viihtyisälle asumiselle olemassa olevaa kaupunkikuvaa luontevasti täydentäen. Tilojen suunnittelussa on pyritty ottamaan huomioon asukkaiden aisti- ja liikkumisrajoitteista johtuvat erityisvaatimukset. Sunnittelijana on Arkkitehtuuritoimisto Kouvo & Partanen.