Leikkipuisto Intia

leikkipuisto_intia.jpg
leikkipuisto_intia.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leikkipuisto Intian alue oli vielä 1940-luvulla kostea suoalue Intiankadun ja Kumpulan siirtolapuutarhan välillä, kahden kalliomäen rajaamassa metsäisessä laaksossa. Tienoo oli nykyistäkin synkempää metsää. Sota-ajan pimennettyjen katulyhtyjen aikana Käpylän kouluun kulkeneet koululaiset kammoksuivat tätä koulumatkansa pimeää osuutta. Koskelantien puolelle avautuu kallion sisään rakennetut väestösuoja ja pelastuslaitoksen tilat. Helsingin pommituksia 1944 paettiin Kumpulasta tänne. Helsingin vanhimpiin kuuluva leikkipuisto perustettiin vuonna 1954, ja se kulki aluksi Intian leikkikentän nimellä. 

Intian leikkipuisto tavallaan aloitti Kumpulan kyläjuhlaperinteen, sillä jo Helsinki-päivinä vuonna 1986 ja 1987 puistossa vietettiin pohjoisen kantakaupungin yhteistä ”rauhanjuhlaa”. Talkoilla pystytettiin esiintyjille katettu lavakin.

Puistomainen ympäristö sisätiloineen on käytössä jokaisena arkipäivänä. Käytössä on puiston leikki- ja pelivälineet sekä wc-tilat. Sisällä on Cafe Kalkutta ja leikkitila. Leikkitilassa voivat pienet lapset leikkiä vanhempineen aamupäivän ryhmien ja koululaisten ollessa salissa. 1.-4. luokkalaisilla koululaisilla on mahdollisuus maksulliseen välipalaan ja he voivat tehdä läksyt sisätiloissa koulun jälkeen. Puiston toimintaa ohjaa kolmen hengen henkilökunta.
Perinteinen leikkipuiston kesäruokailu järjestetään arkipäivisin kesäkuun alusta heinäkuun lopulle.

 

 

Kumpulan Kyläjuhlat la 26.5. klo 9-22.30

Kyläjuhlien tarkat ohjelmatiedot aikatauluineen ja esittelyineen Kyläjuhlien omilta nettisivuilta osoitteesta

http://kumpulankylatila.fi/kumpulankylajuhlat/

Tutustu ja tule mukaan! Voit ilmoittautua myös talkoojoukkoihin etukäteen Kylätilaan

kylatila@kolumbus.fi tai p. 041-527 8932

Talkoohommia on monenlaisia teltan pystytyksestä ruuanmyyntiin. Ota yhteyttä ja kysy lisää!

Terveisin Kylätilan Sari 

Mäkelänrinteen uintikeskus

mkelnrinteen_uintikeskus_pieni.jpg
mkelnrinteen_uintikeskus_pieni.jpg

Mäkelänrinteen uintikeskus avattiin yleisölle 10. toukokuuta 1999. Arkkitehtitoimisto Pro-Ark Oy:n suunnitteleman uimahallin rakentaminen Mäkelänrinteeseen liittyi Mäkelänrinteen urheilulukion tarpeisiin ja kilpa-uinnin suosioon ja uimareiden menestykseen. Uimahallissa saattoikin nähdä silloisten tähtien harjoittelevan.
Uintikeskuksessa on kymmenratainen 50 metrin allas; se on Suomen suurin ja ensimmäinen kansainvälisten arvokisojen vaatimukset täyttävä uimahalli. Pääallas voidaan jakaa tarpeen mukaan välisillalla eri mittaisiin kokonaisuuksiin. Lisäksi uintikeskuksessa on hyppytorni, monitoimiallas poreineen ja hierovine suihkuineen, opetusallas ja lasten kahluuallas. Arkikäytössä altaaseen mahtuu kerrallaan 600 uimaria. Katsomossa on yli 4000 istumapaikkaa. Keskuksessa on uimahallin lisäksi palloiluhalli, kuntosali, aerobic-sali ja kahvila.
Mäkelänrinteen kunto- ja jumppasali sekä palloiluhalli on päivisin varattu Mäkelänrinteen urheilulukion käyttöön, mutta avoinna arki-iltaisin ja viikonloppuisin kaikille. Uintikeskus lanseerasi ensimmäisenä Suomessa myös hydrospinning-nimisen liikuntalajin ja muutkin vesiliikuntalajit kuten vesijumpat, ohjatut vesijuoksuryhmät ja hydrobicit kuuluvat keskuksen tarjontaan.

mkelnrinteen_veistos_pieni.jpgPääaulassa on Kari Huhtamon teräsveistos Veden välke (2001). Kari Huhtamo on Rovaniemellä syntynyt kuvanveistäjä, jolla on ateljeekoti Helsingin Malmilla. Huhtamo on suomalaisen kuvanveiston modernismin uranuurtajia. Hän on myös ensimmäinen suomalainen taiteilija, jolla on ollut oma näyttely Moskovan Tretjakovin galleriassa (syksyllä 2009).

 

Kari Lindströmin ateljee

kari_lindstrmin_ateljee_2.jpg
kari_lindstrmin_ateljee_2.jpg

 

 

 

 

 

 

 

Limingantie 68 piharakennus

 

Taiteilija Kari Lindströmin ateljee sijaitsee Vallinkoskentien ja Intiankadun välisen palokujan varrella. Vanha piharakennus on toiminut 13 kesänä Karin järjestämien taidenäyttelyjen pitopaikkana. Kumpulalaisten ja toukolalaisen taiteilijoiden lisäksi näyttelyihin on osallistunut vierailijoita Meksikosta, Unkarista ja Komin tasavallasta sekä Turkin kurdeja. Ateljeen palokujan puoleisella seinällä on Kari Lindströmin ystävien Laura Melan ja Anu Koposen toteuttama, vuoden 1993 kyläjuhliin valmistunut teos. Kari Lindström on restauroinut teoksen vuonna 2012.

Limingantie 68:ssa on myös vuonna 1932 perustetun ja yhä aktiivisesti toimivan urheiluseura Toukolan Teräksen toimisto. Svante Lehden omistaman talon kellaritiloissa pidettiin alkuaikoina myös seuran nyrkkeily- ja painiharjoitukset. Vuonna 1933 valmistunut piharakennus vuokrattiin ja se toimi ToTen kokoontumis- ja harjoitustilana joitakin vuosia.

Kumpulan kampus mäellä

kumpulan_kampus_kemianlaitos.jpg
kumpulan_kampus_kemianlaitos.jpg

Kumpulan kampuksella toimii Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta ja muun muassa Fysiikan tutkimuslaitos ja Kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontainstituutti VERIFIN. Yliopistokampuksella työskentelee noin 6000 opiskelijaa sekä 1000 opettajaa ja tutkijaa. Lisäksi kampuksella on Ilmatieteen laitos. Sen yli 600 työntekijästä osa toimii sektoritutkimuslaitoksen toimipisteissä muualla Suomessa.

Vuonna 1972 valtioneuvosto teki esityksen Helsingin yliopiston sijoittamisesta neljälle kampusalueelle. Päätöksellä etsittiin ratkaisua pahenevaan tilapulaan, joka oli vaivannut pääasiassa Helsingin ydinkeskustassa sijainnutta yliopistoa vuosikymmenten ajan. Yliopisto vuokrasi 1978 Helsingin kaupungilta Kumpulanmäen alueen, johon kuului myös historiallinen Kumpulan kartano ulkorakennuksineen ja puutarhoineen mäen juurella. Vuonna 1986 valmistui yliopistoalueen asemakaava, johon sisältyi matemaattis-luonnontieteellisen kampuksen rakentaminen Kumpulan mäelle sekä kartanon ympäristön kunnostaminen kasvitieteelliseksi puutarhaksi. Kaavakilpailun voitti arkkitehti Arto Sipisen suunnitelma ”Napanuora”. Kumpulan mäellä tätä suunnitelmaa ei ole toteutettu.

Kampuksen ensimmäinen rakennus, fysiikan laitoksen Kiihdytinlaboratorio valmistui jo vuonna 1981, pääosin louhittuna Kumpulanmäen kallioon. Sen suunnittelivat arkkitehdit Lindqvist, Löfström & Uosukainen. Rakennus peruskorjattiin vuonna 2010.

Chemicum on kemian laitokselle ja kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontainstituutille VERIFINille rakennettu talo nobelisti A. I. Virtasen kunniaksi nimetyn aukion laidalla. Se valmistui vuonna 1995, suunnittelijana oli arkkitehtitoimisto Kari Virta. Rakennuksessa sijaitsee kahvila. Vesialtaastaan kuuluisa A. I. Virtasen aukio on kaunis nähtävyys ja tasainen tori on skeittailijoiden suosiossa.

kumpulan_kampus_15.jpg

Physicum valmistui vuonna 2001, ja se on suunniteltu fyysikoille, geologeille ja maantieteilijöille. Sen suunnittelivat arkkitehdit Lahdelma & Mahlamäki. Physicumissa sijaitsee myös kahvila ja Kumpulan kampuskirjasto. Vuonna 2004 valmistui matemaattisten aineiden, tietojenkäsittelytieteen ja seismologian käyttöön rakennettu Exactum. Tämä rakennus on myös arkkitehtien Lahdelma & Mahlamäki käsialaa. 

Physicumin rakennuksen edessä on Antero Toikan teos ”Valo ja aine”, kirkkaaksi hiottua ruostumatonta terästä. Myös Ylämaan anortosiitista veistetyt tummat muotokivet koristavat aukiota. Teoksen ovat suunnitelleet geologian professori Ilmari Haapala sekä Eero Vainikka ja Helena Korkka.

Kumpulan liikuntakeskus on sekä yliopistolaisten että kaupunkilaisten virkistyskäyttöön. Suunnittelija on arkkitehti Gerd Strahlendorff.

ilmatieteenlaitoksen_stutka_4.jpg

Ilmatieteen sektoritutkimuslaitoksen Dynamicum -rakennus valmistui Kumpulan kampusalueelle vuonna 2005. Aluksi talossa toimi myös Merentutkimuslaitos, jonka toiminta jaettiin Ilmatieteen laitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen kesken vuoden 2009 alusta. Yli vaahterarinteen puurajan ulottuvan rakennuksen ovat suunnitelleet arkkitehdit Timo Vormala ja Erkki Karonen. Kaupungin säätilat mitataan ja ilmoitetaan nykyisin Kumpulan mäeltä.

 Kumpulan kampuksen kadut on nimetty kuuluisien luonnontieteilijöiden mukaan.

Helsingin yliopisto on luopunut lisärakentamisen tavoitteistaan Kumpulanmäen rinteelle, Kustaa Vaasan tien varteen. Senaatti-kiinteistöt, Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy ja Helsingin kaupunki järjestävät vuonna 2019 arkkitehtuurikutsukilpailun, jonka kohteena on Kumpulanmäen itään ja kaakkoon suuntautuva rinne. Viidestä ehdotuksesta oli mahdollista esittää kommentteja Kerro kantasi -sovelluksella. Voittajaksi valittiin Kaupungin porteilla, tiedon portailla -niminen suunnitelma, jonka tekijöiksi paljastuivat Schauman & Nordgren Architects Oy, MASU Planning Oy ja Schauman Arkkitehdit Helsinki Oy.

Kumpulanmäelle tullaan ehdotuksen pohjalta rakentamaan uusia asuinkortteleita ja asuinrakennuksia noin 1400 uudelle asukkaalle. Asumisen lisäksi alueelle on tulossa päiväkoti, toimistotilaa, lähikauppa sekä muuta liiketilaa. Vuonna 2020 käynnistyi alueen asemakaavoitus.

Kylätilayhdistyksen vuosikokous ma 25.3. klo 18 Kylätilassa

Kumpula-Toukola Kylätilayhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous pidetään Kumpulan Kylätilassa, Intiankatu 31, maanantaina 25.3. klo 18.00.

 

Tervetuloa!

Kumpulan maauimala

kumpulan_maauimala_2.jpg
kumpulan_maauimala_2.jpg

Kumpulan maauimala rakennettiin Helsingin 1952 olympialaisiin kilpauimarien harjoittelupaikaksi. Vantaanjoen vedenlaatu oli huonontunut niin, ettei uimista siinä enää suositeltu. Asukkaat olivat jo kauan kaivanneet uutta uimapaikkaa, ja niinpä nämä harjoittelualtaat tarkoitettiinkin jäävän olympialaisten jälkeen asukkaiden käyttöön maauimalaksi. Uimalan arkkitehteinä olivat Pauli Salomaa, Teuvo Lindfors ja Osmo Sipari.
Alkuperäinen uimalan alue oli nykyistä pienempi, sillä pukukoppien virkaa toimittivat väliaikaiset parakit. Nykyiset pukukopit valmistuivat kaksi vuotta kisojen jälkeen. Tänne kerrotaan 1952 tullun kaukaakin katsomaan ihka oikeita tummapintaisia afroamerikkalaisia uimareita. Uimalassa toimivat aikoinaan uimaseurat Helsingin työväen uimarit sekä Kuhat (per. 1956), jonka vesipallojoukkueessa pelasi sittemmin pääministeriksi ylennyt Paavo Lipponen. Kumpulan uimavalvojina toimivat mm. kansanedustaja Pertti Salolainen sekä laulaja Jukka Kuoppamäki. Tapio Rautavaara soitti kitaraansa ja lauloi yleisölle maauimalan 1950- ja 1960-lukujen uimashow´ssa, joissa altaat valaistiin pohjalta käsin, ja joita varten naapuritalojen asukkaat toivat kukkaset uimalan aluetta koristamaan. Näissä näytöksissä Rautavaara esitteli myös jousiampujan kykyjään.
Itsenäisyyspäivänä 1996 uimalassa nähtiin ”Valon voimat taidetapahtuma”. Kumpulalaiset taiteilijat Liisa Isotalo, Kaarina Kaikkonen ja Päivi Takala toteuttivat laajana yhteistyönä vaikuttavan tilateoksia, ääntä, valoa ja esiintyjiä sisältävän kokonaisuuden talvi-illan pimeän keskellä.

2000-luvun alussa uimala remontoitiin, ja kunnostustyö valmistui vuonna 2005. Alue palautettiin alkuperäiseen asuunsa ja samalla saunat ja pukuhuoneet ajanmukaistettiin.
25 m allas, lastenallas, kahluuallas, hyppyallas, hyppytelineet 1, 3, 5, ja 10 m
palloilu- ja kuntoilualueita, esiintymislava, kahvila, 2 sähkösaunaa
Aukioloajat toukokuun loppupuolelta elokuun loppuun.

YLE:n arkistossa on vuoden 1952 aineistoja, myös maauimalasta. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/07/07/kumpulan-maauimala-1952

 

 

 

Saksansaari ja leikkipuisto

saksansaari_ja_saksanmen_leikkipaikka_1.jpg
saksansaari_ja_saksanmen_leikkipaikka_1.jpg

Intiankadun pohjoispuolelle, Kumpulantaipaleen ja Limingantien väliin jää pieni metsikkö ja leikkipuisto. Saksansaari on epävirallinen, mutta käytetty nimi tälle kumpareelle, jonka nimi tulee sillä kasvavista lehtikuusista (saksankuusi?). Lehtikuuset on istutettu osana vuoden 1890 ”Augustistormen” eli elokuunmyrskyn jälkien korjausta. Viereistä puistoa Limingantien ja Sotkamonkujan välissä on kutsuttu Saksanpuistoksi, vaikka viralliseksi nimeksi 1990-luvulla merkittiin Sotkamonpuisto. Saksansaaren ja Intiankadun välissä on kesällä 2010 kunnostettu Leikkipaikka Saksanmäki .

Isonniityn asuinalue

isoniitty_5.jpg
isoniitty_5.jpg

Isonniityn asuinalue rakentui osaksi uutta Kumpulaa suunnittelukilpailun voittaneen arkkitehti Risto Jallinojan ehdotuksen ”Populaari” pohjalta 1987-1989. Suunnitteilla oli aluksi korkeampaakin rakentamista, jolloin viereistä Kätilöopistoa olisi pidetty mittatikkuna tuleville taloille, mutta Isonniityn talot sovitettiin lopulta puu-Kumpulan talojen korkeuksiin. Isonniityn alue ja Vallilan laakson puistoalue on suunniteltu ja toteutettu samaan aikaan toisiinsa saumattomasti sulautuen. Alueen suunnittelijat ovat aikansa parhaimpia. Vallilan laakso on viimeinen Helsingissä toteutettu laaja puutarhamainen puistoalue. Sen toteuttamista jatketaan edelleen yleiskaava 2002:n mukaisesti. Pihoille ja Kumpulantaipaleen varteen on istutettu useita lajeja Prunus-suvun puita. Isonniityn alueen korttelipihat ja niiden väliin työntyvä kaupungin puistoalue muodostavat ainutlaatuisen yhtenäisen kokonaisuuden, jonka kukkivat puut, pensaat ja muu tarkoin harkittu kasvillisuus on 20 vuoden aikana kasvanut täyteen kukoistukseensa. Kesällä viherkentillä harrastetaan jalkapalloa, rugbya, neljää maalia, krikettiä, kuviovoimistelua, liitokiekkoa, frisbeetä, japanilaisia itsepuolustuslajeja sekä auringonottoa ja retkeilyä. Talvella alueella hiihdetään.

 

Kumpulan siirtolapuutarha

kumpulan_siirtolapuutarha_3.jpg
kumpulan_siirtolapuutarha_3.jpg

Kumpulan siirtolapuutarha omakotialueen pohjoispuolella perustettiin mannermaisten esikuvien mukaan 27.7.1927, ja se on näin Helsingin toiseksi vanhin vuonna 1918 perustetun Ruskeasuon puutarhan jälkeen. Palstoja alueella on 268, jäsenistön määrä on 330 henkilöä. Puutarha-alueen pinta-ala on n. 12 ha, josta palstojen osuus vajaa 8 ha. Palstojen koot vaihtelevat 240:stä 580 neliömetriin. Mökkien suurin sallittu pinta-ala on 26 m², sisältäen verannat ja varastokopit.
Kumpulan puutarhan porttirakennus on helsinkiläisissä siirtolapuutarhoissa ainoa lajiaan. Se perustuu arkkitehti Gunnar Taucherin suunnitelmaan. Porttirakennelmaa on kunnostettu 1990-luvulla. Kaupunki rakennutti alueelle kerhotalon vuonna 1934, tätä tilaa on myöhemmin muokattu ja laajennettu.

Alun alkaen puutarhaa perustettaessa se sijaitsi kaukana kaupungin keskustasta märällä savisella alueella, mutta nyt se on keskellä asutusta, Koskelantien ja Kumpulan maauimalan välisessä maastossa, hyvien liikenneyhteyksien ympäröimänä. Kumpulan siirtolapuutarhan pääportti on avoinna toukokuun alusta syyskuun puoliväliin klo 7–21.
Kumpulan siirtolapuutarhayhdistyksellä on itsehallinto ja vuokra-aikaa vuoteen 2026. Yhdistys toimii aktiivisesti järjestäen erilaisia juhlia, tapahtumia, neuvontatilaisuuksia ja talkoita. Erilaiset kerhot kuuluvat myös toimintaan mukaan. Alueelta voi ostaa puutarhamökin ja vuokrasopimuksen, mutta kaupan vahvistaa vasta yhdistyksen hallitus. Ehtona kaupan hyväksymiselle on mm. helsinkiläisyys.
Varhaisinta rakentamista edustaa alueella museomökki, osoitteessa Ruusutie 141. Se on koottu 1920-luvulla Suomeen tuotujen Ford-henkilöautojen kuljetuslaatikoiden laudoista. Mökki on Kumpulan alkuperäisiä tyyppimökkejä, jotka oli suunnitellut arkkitehti Antero Pernaja. Museomökki on rakennettu vuonna 1929. Siirtolapuutarhayhdistys avasi kunnostetun museomökin yleisölle vuonna 1978. Sen jälkeenkin sitä on kunnostettu, viimeksi maalattu vuonna 2007.

Pohjoispuolella siirtolapuutarha rajautuu Helsingin vuoden 1952 olympialaisiin rakennettuun Kisakylään (15 rakennusta). Kisakylä oli olympialaisten aikaan eristetty ympäristöstään kaksi metriä korkealla teräsverkkoaidalla. Aidan vierellä jonotettiin maitohinkit käsissä ja pyydettiin urheilijoita täyttämään ne Coca-Colalla Kisakylän juoma-automaateista. Cola-pullojakin oli Kisakylästä jaeltu.