Vanhakaupungin hospitaali

Kuivemmalla ylärinteellä länteen johtavan maantien varrella sijaitsi 1643 – 1765 myös Helsingin hospitaali, jossa pidettiin nimensä mukaisesti spitaalisairaitakin. Aiempi hospitaali oli sijainnut 1555 alkaen kaupungin rajojen sisäpuolella aivan Vanhankaupungin kirkon (nyt vain kivijalka jäljellä) tuntumassa.

Koskelan varikon tontilla olleeseen sairaalakompleksiin kuului kirkko, pappila, toimitsijan talo, asuintalo sairaille ja vaivaisille sekä oma eristetty asuintalo spitaalisille, pari saunaa, navetta, tallit, sikala, sekä heinä- ja ruokavarastot. Lauta-aidalla ympäröidyn eristysalueen portilla oli erityinen "köyhäinlipas", johon kerättiin almuja sairaanhoitolaitoksen ylläpitoa varten.

Viimeinen spitaalipotilas laitoksessa, Anna Jakobintytär, kuoli 1749, jonka jälkeen laitoksen toimenkuvaa laajennettiin ottamalla sinne eristyksiin mm. mielisairaita ja orpoja. Potilasmäärä oli tavallisesti 15-20. Huonoon kuntoon päässeiden rakennusten hirret myytiin 1765 ja hospitaali siirtyi Kruununhakaan. Niin vahva oli alueen maine hospitaalin paikkana, että lähelle vanhaa hospitaalin paikkaa perustettiin 1912 Käpylän sairaskoti.

Vanhankaupungin länsipuolinen laakso oli tämän jälkeen pitkään Koskelan tilan vuokramaina, ja siinä viljeltiin mm. perunaa. Toukolantie (Kustaa Vaasan tieksi 1950 nimetty) halkaisi laakson jo 1927. Samoihin aikoihin 1930 vedettiin myös Koskelantien nykyinen linjaus Vanhastakaupungista Käpylään. Valtimontien linjaus on ollut asemakaavassa vuodelta 1938. Koskelan raitiovaunu- ja bussivarikot perustettiin paikalle 1953.

Kumpulan kylätila

Onnistuneitten ensimmäisten kyläkarnevaalien jälkeen Kumpula valittiin Vuoden uusimaalaiseksi kyläksi vuonna 1993. Tätä juhlittiin Vuoksentien risteyksen hiljan vapautuneeseen liikehuoneistoon avatussa tilapäisravintolassa, ja siellä heräsi keskustelu pysyvän kokoontumistilan tarpeesta aktiivisessa kylässä. Vuonna 1995 saatiin lyhyeksi aikaa vuokrattua entinen liiketila Intiankatu 31:ssä. Pitkällisten neuvottelujen tuloksena Helsingin kaupunki osti tilan ja vuokrasi sen perustetulle Kumpulan kylätilayhdistykselle. Tilan suunnittelu ja remontti toteutettiin talkootyönä ja avajaisia päästiin viettämään keväällä 1999.

Kylätilan toimintaa on rahoitettu erilaisin avustuksin ja työllistämisvaroin. Vähitellen vakiintunut rahoitus on tehnyt tilasta kumpulalaisten yhteisen olohuoneen. Erilaiset kerhot, liikuntaryhmät, kuoro, kurssit ja kokoukset täyttävät Kylätilan kalenteria. Varsinkin viikonloppuisin tilaa vuokrataan edullisesti perhejuhliin, konsertteihin tai teatteriryhmien vierailuihin. Bändileirejä järjestetään säännöllisesti, ja kesän alussa lomalle jääneet koululaiset saavat pariksi viikoksi päiväohjelmaa. Kylätilassa järjestettävien viikoittaisten kerhojen ja harrasteryhmien osallistujamäärä on vakiintunut noin 350 kävijään. Kun kaikkien yhdistyksien ja muiden toimijoiden ja tapahtumien kävijämäärät lisätään tähän, Kylätilassa vierailee vuosittain jopa yli 15 000 kävijää.

Intiankatu – Limingantien risteysalue

Intiankatu 33
Alueen parhaiten säilynyt funkistalo on vuodelta 1938. Talon alkuperäinen omistaja oli Helsingin nykyisen pormestari Jussi Pajusen isoisä. Rakennuksessa on toiminut Pajusen yleinen sauna ja siellä saunottaja nimeltä Mimmi. Talon Kymintien puoleisessa päädyssä oli mankeli sekä maitokauppa.

Intiankatu 34/Limingantie76
Talo valmistui vuonna 1932. Heti valmistumisen jälkeen talossa avattiin Blomin maitokauppa, Jyrkilän lihakauppa ja Hellevaaran kauppa.
Vielä 1950-luvulla talossa oli rinnan kolme kauppaa: Järvelän lihakauppa, Tanu Oy siirtomaatavarakauppa ja lyhyttavarakauppa Elina. Tanu Oy oli aloittanut kumpulalaisten palvelemisen vuonna 1953. Ensimmäisinä kauppiaina olivat vuoteen 1980 saakka Tauno ja Vappu Hjelt. Hjeltit tekivät liikkeestään 1960-luvun alussa itsepalvelu-valintamyymälän, joka silloin oli lajissaan Helsingin ensimmäisiä. Tanu laajeni tässä vaiheessa viereisiin liikehuoneistoihin ja jäi talon ainoaksi kaupaksi.
Hannu Auranen tuli Tanuun myymälänhoitajaksi loppuvuodesta 1972. Lokakuussa 1980 Hannu ja Aino Auranen ostivat Tanun, kun Hjeltit päättivät siirtyä eläkkeelle. Aurasten johdolla Tanussa käytiin kauppaa vuoteen 2009 asti, jolloin kaupanpitäjäksi tuli Erja Salo ja lähikauppa sai nimen Kumpuoti.
Aurasten aikana Tanu Oy pyöritti jonkin aikaa talossa myös kioskia, mutta kioski ei ollut toiminnassa montaa vuotta.

Intiankatu 34:n ulkoseinät on vuorattu mineriittilevyillä. Tätä materiaalia oli monien talojen ulkoseinissä Kumpulassa vielä 1980-luvun lopulla, mutta useimmista laatoitus on poistettu ja otettu lautavuoraus esille. Kaupan taloon tehtiin ulkoremontti vuonna 2000, jolloin mineriittilaatoitusta uusittiin. Rakennus on nykyasussaan hyvä esimerkki niistä Kumpulan taloista, jotka saivat mineriittisen ulkovaipan joskus 1960-luvulla tai sen jälkeen.

Intiankatu 31
Intiankatu 31 valmistui rapattuna tiilitalona vuonna 1937. Se on paljon funkisrakennuksia suunnitelleen arkkitehti Elias Paalasen käsialaa. Vuosikymmeniä tämänkin talon seinissä oli mineriittilevyt (se oli mahdollisesti jopa alkuperäinen ulkovuoraus). Keväällä Intiankatu 31:n taloyhtiö teetti suunnitelman talon ulkopuolisesta lämpöeristyksestä ja uudesta ulkovuorauksesta pystylaudoituksella. Pitkän, lopulta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen päätyneen valitusketjun jälkeen talo eristettiin ulkopuolelta ja muutettiin lautavuoratuksi 2000-luvun alussa. Valittajien tavoitteena oli saada talon suojelukaavan mukainen ilme säilytettyä, mutta tässä tavoitteessa ei onnistuttu.
Talossa toimi 1940-luvulla ravintola Kultalyhty. Elannon sekatavara-, liha- ja leipäkauppa aloitti talossa vuonna 1937, se lopetti toimintansa 1980-luvun alussa. Elannon jälkeen tiloissa aloitti autotarvikkeita myyvä TI-tarvike, joka muutti Käpylään vuonna 1995. Vapautuneisiin tiloihin alettiin suunnitella kylätilaa. Kaupunki osti lopulta tilat vuonna 1997 ja Kylätila avautui kunnostettuna Kumpulan ja Toukolan kaupunginosien asukkaiden harrastus- ja ajanviettopaikaksi 1999. Avajaisia vietettiin maaliskuun 13. päivä.

Marjalan päiväkoti on toiminut tämän talon toisessa kerroksessa yhtäjaksoisesti yli puoli vuosisataa. Päiväkoti Marjala perustettiin jo vuonna 1921 Toukolaan osoitteeseen Kustaa Vaasan tie 13, mutta 1937 se muutti juuri valmistuneeseen uuteen taloon, Limingantie 78:aan (Intiankatu 31). Päiväkodin pitkäaikaisimpina johtajina muistetaan Margareta Winter ja hänen seuraajansa Kaarina Ahonen vuosina 1971-1994.

Intiankatu 32/Limingantie 73
Talon liiketiloissa on toiminut Koivujuuren kauppa, Kolin kauppa, kampaamo, baari, apteekki ym.
Arabian apteekki perustettiin Toukolaan vuonna 1950 Arabian tehtaiden toivomuksesta palvelemaaan suuren tehtaan ja sen ympäristön väkeä. Apteekki toimi neljännesvuosisadan Hämeentien ja Intiankadun kulmauksessa, jossa siihen aikaan oli raitiotie numero 6:n päätepysäkki ja kääntöpaikka.
Arabian apteekki siirtyi Kumpulaan, Intiankatu 32:een vuonna 1976, kun apteekkarina oli Keijo Tolvanen. Vuonna 1988 Tolvasen luopuessa apteekistaan lääkintöhallitus tarjosi sitä apteekkari Gustav Braxenille Vallilan sivuapteekiksi. Tässä vaiheessa nimi vaihtui Arabian-Toukolan sivuapteekiksi. Limingantien kulmasta apteekki muutti Intiankadun ja Väinö Auerin kadun kulmataloon (HOAS) sen valmistuttua. Apteekkari Braxenin jäätyä eläkkeelle juuri valmistuneessa Arabian kauppakeskuksessa avattiin uusi apteekki. Vallilan apteekkari Leena Seppälä lopetti melko pian tämän jälkeen Kumpulan sivuapteekin.
Aino Salminen piti Limingantie 73 talossa tekstiilikauppaa aina 1980-luvulle, Halmeen kultasepänliike oli siellä 1960-80 –luvuilla. Myös ruumisarkkuliikkeen muistetaan toimineen talossa.

Intiankatu 29/Limingantie 75
Talo on rakennettu 1936. Talon kulmassa oli sotiin asti Koivujuuren (ent. Björkroth) sekatavarakauppa. Sotien jälkeen Koivujuuri siirtyi Intiankadun toiselle puolelle. Kulmassa sijaitsi sittemmin 1960-luvulla ”mustalaisen putiikki”, ja sitten ”käytettyjen kirjojen kauppa” Hollywood.
 

Monien Puu-Kumpulan talojen alakerrassa toimi aikoinaan pieniä verstaita ja yrityksiä:
Limingantie 42 peite- ja purjetyö
Limingantie 44 riipputikkaita
Limingantie 70 suutari Vatamo
Intiankatu 29 hattukauppa ja 1980-luvulla Hollywood-divari
Limingantie 80 Nurmen leipomo, Nurmileipä.
Limingantie 82 Rissalan kutomo
Limingantie 90 Porttisen verhoomo ja Launiaisen kelloseppä
Kymintie 14 kemikaalikauppa Rusko



 

Vanha kauppakeskittymä

(Limingantien – Intiankadun risteys)

Limingantien pohjoispään aluetta Intiankadun toisella puolella pidettiin aikoinaan "paremman väen" asuttamana. Asukkaista moni oli Arabian tehtailla töissä, mutta joukkoon mahtui myös monenlaista pienyrittäjää. Kymintie valmistui ennen Limingantietä. Asukkaista harva opiskeli, korkeintaan keskikoulua käytiin, muutama kävi yhteiskoulua. Vesi ja viemäröinti oli Limingantiellä alusta alkaen, ja 1934 jälkeen tie oli myös asfaltoitu. Autoja, varsikin henkilöautoja, ajan tapaan saksalaisia tai amerikkalaisia oli aluksi vähän. Limingantie 93:ssa asui "Hiekka-Hyvärinen", joka ajoi soraa omalla kuorma-autollaan. Hänellä oli lopulta myös kylän ensimmäinen henkilöauto, Buick, 1930-luvun alkupuolella. Limingantien ja Intiankadun risteyksessä oli 1950 alkaen bussilinjan 50 päätepysäkki. Siksi näillä kulmilla oli vilkasta kauppatoimintaa.

"Toukolan Teräksen talo" (Limingantie 72-74)

Talo kuulemma jossain vaiheessa jonkun pienen seurakunnan omistama(?). Sittemmin vuokra- ja osaketalona. Nyttemmin Toukolan Teräksen veikkaus- ja toimistopiste toimii kellaritilassa.

"Tanun talo" (Limingantie 76 / Intiankatu 34)

"Tanun talo" on rakennettu 1932. Aluksi talo ei tietenkään kulkenut mainitulla nimellä. Limingantien puolella muistetaan toimineen mm. paperikaupan ja suutarinliikkeen talon kulmassa. Intiankadun puolella oli toiminut Jyrkilän lihakauppa jo 1930-luvulla. Sen vieressä oli Blomin maitokauppa ja sitten pohjoisimmassa kulmassa Halmevaaran kauppa 30-luvulta aina noin 1945 asti. Jyrkilän kauppaa seurasi Järvelän, sitten Liemolan liike (laulaja Lasse Liemolan vanhemmat) ja lopulta Tauno Hjeltin Tanu Oy. Hannu Auranen piti kioskia Kymintien puoleisessa päässä taloa, kunnes otti Tanu-kaupan haltuunsa.

"Kolin talo" (Limingantie 73 / Intiankatu 32)

Talo on rakennettu 1936, ja se on nimetty omistajansa Evert Kolin mukaan. Limingantien puolella toimi kahvila Joutsen kuulemma 1930-luvulla – väitetään, että kieltolain aikaan "Joutsenta" olisi ratsattu moneen kertaan, koska asiakkailla oli "omia eväitä. Kieltolaki kuitenkin loppui jo 1932…Kahvilassa oli 5-6 pöytää, tiski, kassakone, ja sotien jälkeen myös levyautomaatti. "Joutsenen" tiloissa toimi vielä 1990-luvulla kampaamo Amarillo ennen muuttamistaan Intiankadun puolelle pizzeria Parmesanin taloon. Joutsenen vieressä toimi vähän aikaa pieni maitokauppa, kadun kulmassa parturinliike, jonka tiloihin sotien jälkeen muutti Koivujuuren sekatavarakauppa. Intiankadun puolella oli paperikauppa ja eteläpäädyssä toimi pitkään kelloseppä Halme, jonka mukaan taloa Kolin jälkeen kutsuttiin myös "Halmeen taloksi". Halmetta ennen toimi samassa tilassa kelloseppä Rinne.

"Koivujuuren kaupan talo" (Limingantie 75 / Intiankatu 29)

Talo on rakennettu 1936. Talon kulmassa oli sotiin asti Koivujuuren (ent. Björkroth) sekatavarakauppa. Sotien jälkeen Koivujuuri siirtyi "Kolin taloon". Kulmassa sijaitsi sittemmin 1960-luvulla "mustalaisen putiikki", ja sitten "käytettyjen kirjojen kauppa" Hollywood.

"Elannon talo" (Limingantie 78 / Intiankatu 31)

Talo on rakennettu 1937, ja se oli alun perin rapattupintainen. Nimensä talo juontaa siitä, että talossa oli pitkään vieretysten Elannon maito-, liha- ja sekatavarakaupat. 1990-luvun lopulle siinä toimi autotarvikeliike "TI-tarvike", joka sitten muutti Käpylään. Kumpulan-Toukolan kylätila on toiminut talossa 1990-luvun lopulta alkaen. Pohjoiskulmassa on majaa pitkään pitänyt Suomen karavaanarien toimisto. Kulmassa toimi jo ennen sotia ravintola Kultalyhty, jossa eräs informanttimme kertoi sotien jälkeen heitelleensä pahanmakuiset perunaleivokset kattoon, jonne ne jäivät roikkumaan. Ruokala-ravintolaa ylläpiti pitkään Ida Hyvärinen. Yläkerrassa oli Marjalan päiväkoti, yksi Helsingin vanhimmista. Limingantien puolella sijaitsi sittemmin Vauhkosen vaatetusliike.

"Pajusen talo" / "Saunan talo" (Intiankatu 33)

Talo on vuodelta 1938. Pajusen sauna kylvettäjineen toimi talossa aina 1970-luvulle. Pajusen saunan lisäksi lähimmät yleiset saunat löytyivät Toukolanmäen päältä ("Toukolan sauna") kivitalosta jo 1930-luvulta. Vallilassakin oli sauna, jonne tie kulki Novillan talon ohitse. Pajusen talosta löytyi myös harvinainen iso mankeli. Talon pohjoispäässä toimi jonkin aikaa maitokauppa, ja sittemmin maali- ja sisustustavarakauppa vielä 1990-luvulla.

Intiankatu 33 pohjoispuolella Kymintien takaa alkoi metsäalue, ja katujen kulman lähellä notkelmassa oli pitkään lammen tapainen lätäkkö, joka sittemmin on peittynyt. Kymintien loppupäässä, "Kymintien lenkissä" oli 1945-1976 parakkitaloja, joita myös puistotaloiksi kutsuttiin. Joillekin tienoo kulki "kiinalaiskylän" tai jopa "Sumukylän" nimellä. Taloissa asui viimeisinä aikoina paljon romaneja. Vielä 1980-luvulla muistetaan nuotioita nähdyn poltettavan pihamailla. Leirejä oli joskus Allastiellä vielä puistotalojen purkamisen jälkeenkin. Kalliolla sijainneita parakkeja ei enää ole, mutta tarkkaavainen voi nähdä maastossa mm. lipputangon jalustoja.

Viherbaana-suunnitelma Pasilassa

viherbaana_365.jpg
viherbaana_365.jpg

Tietoa Kumpulan kotikaupunkipolkuprojektista

Ensimmäinen opastettu kotiseuturetki Kumpulassa pidettiin jo 17.10.1987, jolloin sen vetäjinä olivat Antti Viren ja Kari Piimies Kumpula-seurasta. Sittemmin seuran puheenjohtaja Ari Kallinen elvytti Kulttuurikävelyillään perinteen vuonna 1998.

Pääkaupunkiseudulla kehittyvä kotikaupunkipolkujen verkosto on nyt täydentynyt Kumpulan osalta. Pieni työryhmä on koonnut polulle kiinnostavia kohteita ja tietoa niiden alkuperästä ja vaiheista, Ari Kallisen aikaisempia tekstejä lähtökohtana käyttäen ja niitä täydentäen. Työryhmään ovat kuuluneet Ulla Agopov, Pasi Mäkinen, Ulla Neuvonen, Veikko Neuvonen ja Anja Pursiainen. Yhteistyötahoja ovat olleet myös Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tiedottaja Minna Meriläinen ja Tiina Raivikko Ilmatieteen laitoksen infosta. Valokuvat muutamin poikkeuksin ovat Veikko Neuvosen. Asiantuntija-avustajana ryhmällä on ollut Pauli Saloranta.

Suomen kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto on tukenut projektia avustuksella.

Vuonna 2012 Kumpulan kotikaupunkipolusta on valmistunut painettu esite. Verkkosivujen sisältöä tiiviimpi esitys auttaa maastossa liikkujaa kuvituksen ja kartan perusteella tunnistamaan kohteet. Esite on maksutta saatavilla Kylätilasta ja seudun kirjastoista.

Museovirasto on rahoittanut esitteen painatuskulut.

 

 

Sota-aikana Kumpulassa

Kumpulan laakson pohjalla jokseenkin kiviaitaa myötäillen kulkee maan alla yksi Kumpulan pääviemäreistä. Talvisodan aikana pääviemäritunneli toimi sirpalesuojana. Eräs informanttimme sai lääkärintodistuksella erityisluvan olla menemättä likaiseen viemäribunkkeriin sairasteltuaan ensin. Varsinainen kumpulalaisten pommisuoja oli Koskelantien ja Vallinkoskentien kulmauksessa. Bunkkeriin ja Allastien tienoon metsiin asukkaita ajoivat pommitusten ajaksi tähän väestönsuojelutehtävään koulutetut valkopukuiset suojeluskuntalaiset. Asukkaiden tuli kääriytyä valkoisiin lakanoihin juostessaan. Työväenkaupunginosa Kumpulassa suojeluskuntalaisten käskevää tyyliä vähän halveksittiin. Eräs toinen informanttimme kertoo olleensa vapaaehtoisena keittämässä ja kantamassa teevettä noin sadalle metsään ajetulle kumpulalaiselle. Omasta kellaribunkkerista poistuminen oli kuulemma joskus hankalaa, kun Taivaskallion ilmatorjuntatykistö ampui niin, että paineaallot väkisin työnsivät ovea kiinni. Kerran lähelle osuneen pommin räjähdettyä eräs informanttimme paiskautui selälleen takaisin kellariin.

Suurpommituksissa 16.-17.2.1944 yksi pommiosuma tuli katuun Limingantiellä talojen 49 ja 52 välille rikkoen mm. sähköjohdon. Pienempi pommi putosi Kymintie 24 ja 43 välille. Peräti kahdeksan pommia tussahti kallioiseen metsään Intiankadun-Vallinkoskentien-Koskelantien väliin. 

Sota-aikana monilla perheillä oli kaneja kellareissa, joillakin vuohi pihalla ja ilman lupaa pidettiin jopa sikaa. Ruokahuollon turvaamiseksi oli myös ylimääräisiä perunamaita Intiankadun pohjoispuolella, nykyisten HOAS:in talojen tontilla sekä Vallilanlaaksossa Novillan lähellä. Pihoilla kasvatettiin perunoita, mansikoita, punajuuria, karviaismarjoja, viinimarjoja. Omenapuita oli nykyistä vähemmän.

Saksansaaren tuntumassa on edelleen näkyvissä luukut viemäreihin, jotka toimivat sodan alkaessa pommisuojina. Sodan jälkeen ties kuinka kauan niitä käytiin poikajoukoilla tutkimassa ja yhteys oli melko pitkälle. Rohkeimmat kertoivat käyneensä Toukolassa tai jossain asti. Sodan alussa ne olivat vailla valoa, mutta jossain vaiheessa ne myös valaistiin. Kokemuksista on kertonut mm. Berir Enckell Kumpostissa 2/09 Sota-aika Kumpulassa.
 

Kampuksen kadunnimiä, aukioita ja puistoja

kumpulan_kampusta_30.jpg
kumpulan_kampusta_30.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kumpulan kampuksen kadut ja aukiot on nimetty kuuluisien suomalaisten luonnontieteilijöiden mukaan.

Väinö Auer              Maantieteilijä (1895-1981)

Johan Gadolin          Kemisti (1760-1852)

Gustaf Hällström      Fyysikko (1775-1844)

Pietari Kalm             Tutkimusmatkailija (1716-1779)

Ernst Lindelöf           Matemaatikko (1870-1946)

Erik Palmen              Meteorologi (1898-1985)

Artturi I. Virtanen     Kemisti (1895-1973), kemian Nobel-palkinto 1945

William Nylander       Kasvitieteilijä (1822 -1899)

Kumpulan kotikaupunkipolku

kumpula_011211_lr.jpg
kumpula_011211_lr.jpg

Kumpulan maauimala

(Allastie 1)

Kumpulan maauimala rakennettiin Helsingin 1952 olympialaisten kilpauimarien harjoittelupaikaksi. Vantaanjoen vedenlaatu oli huonontunut niin, ettei uimista siinä enää suositeltu. Asukkaat olivat jo kauan kaivanneet uutta uimapaikkaa, ja niinpä näiden harjoittelualtaiden tarkoitettiinkin jäävän asukkaiden käyttöön maauimalaksi. Uimalan arkkitehtejä olivat Pauli Salomaa, Teuvo Lindfors ja Osmo Sipari.

Alkuperäinen uimalan alue oli nykyistä pienempi, sillä pukukoppien virkaa toimittivat väliaikaiset parakit. Nykyiset pukukopit valmistuivat kaksi vuotta kisojen jälkeen. Tänne kerrotaan 1952 tullun kaukaakin ihkaoikeita tummapintaisia afroamerikkalaisia uimareita katsomaan. Uimalassa vaikutti aikoinaan uimaseura Kuhat, jonka vesipallojoukkueessa pelaili sittemmin pääministeriksi päätynyt Paavo Lipponen. Uimavalvojina toimivat mm. Pertti Salolainen (ministerismies hänkin ja toiminut sitten myös Lontoon-lähettiläänä), sekä lopulta Saksaan muuttanut laulajamme Jukka Kuoppamäki. Kitaraansa soitti ja yleisölle lauloi myös Tapio Rautavaara maauimalan 50- ja 60-lukujen uimashowssa, joissa altaat valaistiin pohjalta käsin, ja joita varten naapuritalojen asukkaat toivat koreimmat kukkaset uimalan aluetta koristamaan. Näissä näytöksissä Rautavaara esitteli myös jousiampujan kykyjään.